Olin elämäni ensimmäisessä mielenosoituksessa. Se tapahtui Tampereella, tarkemmin Koskipuistossa. Oikeastaan mielenosoituksia oli samaan aikaan ja samassa paikassa kaksi. Toisessa, siinä mihin minä osallistuin protestoitiin nykyistä, täysin kontrolloimatonta, jopa laitonta maahanmuuttopolitiikkaa teemalla ”Rajat kiinni”. Toisessa laittomassa vastamielenosoituksessa oli teemana ”Nollatoleranssi rasismille”. Ihmettelin, miksi virkavalta oli hyväksynyt kaksi tällaista tapahtumaa samaan aikaan ja samaan paikkaan. Eikö kyseessä ole jo yllytys väkivaltaan?

Ensimmäinen yllätys tuli vastaan heti Koskipuiston portilla. Paikalle oli rahdattu lähes kaikki Tampereen poliisivoimat rynnäkköasuissa, teräsliiveissä ja -kypärissä. Hetkinen, hetkinen, onko maa todella ajautunut sotatilaan, missä maahanmuuttokriittiset ja sen kannattajat ottavat yhteen väkivaltaisesti? Olenko ihan väärässä paikassa, väärään aikaan? En minä väkivaltaa harrasta enkä sitä halua.

Kysyin asiaa mellakkapoliiseilta, ihan rauhallisesti ja asiallisesti. Vastaus oli ”turpa tukkoon” tai joudut itse asemalle. Tukin turpani hammasta purren, mutta vakaasti päättäen, että kyllä minä vielä joskus näytän.

Raakaa väkivaltaa

Rasismin vastustajat marssivat Koskipuiston käytävää pitkin banderollit ylhäällä, naamiot kasvoilla ja iskulauseita huutaen. ”Rasistit, ette meitä pelota, yhdessä kuljemme, emme aio erota. Ei rasisteja Tampereelle, ei rasisteja mihinkään.”

Yhtäkkiä edessäni sattui jotakin sellaista, mitä en olisi halunnut koskaan nähdä. Tamperelainen Marko Parkkola kuvasi lähestyvää mökäjoukkoa kännykällään ja sitten alkoi tapahtua.

– Kuvasin vastamielenosoitusta kun joku naamioitunut henkilö alkoi tönimään minua ja puhumaam jotain englanniksi. Kohta joku varasti puhelimen kädestä takaani. Käännyin ympäri ja otin varasta kiinni yrittäessäni saada puhelimeni takaisin. Tällöin 5-10 naamioitua henkilöä alkoivat potkimaan ja hakkaamaan minua. Potkiminen jatkui vielä maassa. Itse en lyönyt tilanteessa ketään. Pääsin ylös ja kysyin puhelintani takaisin. Sitä ei tietysti löytynyt, Parkkola kuvaa vaarallista tilannetta.

Juha Mäenpää sai kaiken tapahtuneen kännykkäkamerallaan talteen. Video on nähtävissä tästä.

Tilanteen tekee vieläkin vakavammaksi se, että Parkkolalla on todettu aivovamma, mikä vaikeuttaa hänen liikkumistaan ja kaikenlaiset iskut pään alueelle voivat olla todella kohtalokkaita.

– Olen vakavasti sairas ja yritän kaikin keinoin välttää päähän kohdistuneita iskuja. Voin vaipua niistä koomaan.

Se mitä tapahtui tämän pahoinpitelyn jälkeen on vieläkin uskomattomampaa. Parkkola kääntyi paikalla olleiden ja tilanteen nähneiden poliisien puoleen ja halusi tehdä rikosilmoituksen.

– Poliisi tuli tönimään minua ja yritti näin provosoida. En lähtenyt leikkiin mukaan. Yritin tehdä paikan päällä kahdelle eri partiolle rikosilmoitusta. Sitä ei otettu vastaan. Liian kiire kuulemma. Kävelin poliisilaitoksen päivystykseen tekemään rikosilmoitusta. Sitäkään ei otettu vastaan, Marko Parkkola kertoo.

Eihän tällaista välinpitämättömyyttä saa tapahtua demokraattisessa Suomessa, oikeusvaltiossa. Vai saako? Olen sen omin silmin nähnyt ja uhrin omasta suusta kuullut. Näin voi tapahtua eikä kukaan tee mitään.

”Rajat kiinni” -mielenilmaus sujui sitten rauhallisesti, tyylikkäästi ja ilman turhia provosoitumisia. Puheita pidettiin ja Maamme -laulu laulettiin. Itsekin pari kertaa estradille uskaltauduin. Siitä tarkemmin seuraavassa kirjoituksessa.

– Erkki Valtamäki –