Tapasin tuossa taannoin Römppäisen isännän. Kyseli minulta, että olenko kuullut, että me ollaan muukalaiskammoisia, melkein joka sorkka. Että oli katsonut jonkun a-studion ja sieltä oli kuullut. Ja ihmetteli, että miten me nyt muka sellaisiksi on muututtu, järki-ihmiset.

Minä sanoin, että älä hyvä mies mene sellaisia katsomaan, sydänvaivainen mies. Kun ei niitä kuulemma pysty katsomaan ilman verenpainelääkkeitä terveemmätkään. Ja turha sitä muutenkaan on avata koko toosaa, ainakaan jossei tule elokuvaa ja tai luontofilmejä.

Iisakki, nimittäin se Römppäisen isäntä, sitten vetosi siihen, että pitäähän sitä katsoa, kun on kerran maksanutkin. Ei tosin vapaaehtoisesti, mutta kumminkin. Ja, että sitä hän vain ihmettelee, että kun ne keskustelijat siellä telkkarissa maalailivat, kuinka hurjaksi suomalaisten väkivalta ulkomaalaisia kohtaan tulee nousemaan, jollei nyt esimerkiksi lehtien kommentointipalstoja suleta ja rasistinen meuhkaus saa jatkua. Että sitä hän vaan ihmettelee, että onhan se naapurin Arttu-poika, se vähän yksinkertainen, niinkuskus tiedät, vuosikausia hokenut, että mustalais-Kallea kuonoon. Eikä sitä hänen tietojensa mukaan silti ole vielä kukaan tirvaissut. Että olisivatkohan ne sitten olleet suomalaiskammoisia ne keskustelijat.

No tulihan sitä silloin naureskeltua, sitä Iisakin "suomalaiskammoisia". Vaan eipä naurattanut enää, kun eksyin netissä katsomaan jonkun rasisminvastaisen porukan jorinoita. Ne kun siellä sivullansa ihan vakavissaan perustelivat yhden miehen pahoinpitelyä. Kymmenen miehen voimalla, sillä että, sehän sai mitä tilasi. Otti valokuvia puistossa, per…le. Aivan varmasti pohjusti tappolistaa niillä valokuvilla. Ja kun yhdellä ei ollut edes huivia naaman edessä.

Joten olikohan se Iisakki sittenkään kovin kaukana totuudesta. Etteivät ne sittenkin olisi juuri niitä SUOMALAISKAMMOISIA.

 

 

Kristiina Kalliojärvi