Pikavipeillä ei nuori saa talouttaan tuhottua. Mutta hoitamattomista pikavipeistä ja maksamattomista laskuista tulee niin suuret velat, etteivät kaikki nuoret voi niistä selvitä. Pikavippejä tarjoavien yrityksien henkilöitä on myös perintätoimistojen pitäjinä ja henkilöstössä. Perintä alkaa jo 5-10 eurosta. Perintäkulut voivat tälläiselle summalle olla useita satoja euroja.

 

Jos jotain toimintaa pitäisi säädellä, se olisi perintätoimistojen veloittamat maksut. Aloittaa voitaisiin siitä, etteivät perintäkulut saa koskaan ylittää alkuperäisen velan määrää.

 

Suomessa harjoittavat menestyvää toimintaa yksityiset perintätoimistot kuten Aktiv Kapital, Lindorff ja Intrum Justitia. Esimerkiksi näille yhtiöille on luotu uskomattoman upea business, jossa jokainen velallinen saa maksaa loputtomasti korkoja, kuluja, korkoja, koronkorkoja ja kuluja velkojen pikalisävoittona -suoraan veroparatiisitileille.

 

Perintätoimistot ovat erittäin kannattavia. Esimerkiksi monikansallinen Lindorff Oy teki viime vuonna Suomessa 19,1 miljoonan euron voiton 59,0 miljoonan euron liikevaihdosta. Voittoprosentti oli huikea, 32,4 %. Nokia ei parhaimmillaankaan päässyt kuin puoleen siitä. Veroja yhtiö maksoi Suomeen 286.000 euroa. Ihan hyvä voitto ihmisten hädästä.

 

Korkojen ja perintäkulujen veloittaminen on parasta liiketoimintaa Suomessa. Katteet ovat hyvät. Usein paljon enemmän kuin alkuperäisen myyjän saamat myyntikatteet. Perintäkirjeen postimaksu on 0,45 euroa. Jos karhu jää maksamatta, perintätoimiston tappio on alle euron.

 

Jos myyjäyritys itse lähettää maksumuistutuksen asiakkaalleen, se voi laskuttaa perintäkuluja 5 euroa. Jostain kummasta syystä perintätoimisto saa samanlaisesta kirjeestä veloittaa 21 euroa, jos pääoma on korkeintaan 250 euroa ja sitä suuremmista veloista 45 euroa. Luulisi, että vastineeksi lainsäätäjän antamasta lahjasta olisi edes intoa lailliseen verojen maksuun. Kuluttajaviraston sivuilla sanotaan, että toisesta maksuvaatimuksesta perittävien kulujen määrän on oltava

 

Perintäyhtiöiden veronkierto tehdään korkokikkailulla ja ostettujen saamisten arvon muutoksilla. Perintäyhtiöt huijaavat Suomen verottajaa tekaistuilla lainoilla, joilla voitetut rahat siirretään veroparatiisiyhtiöihin.

 

Vuonna 2012 eduskunnassa oli käsiteltävänä kaksikin pikavippejä ja perintätoimistoja koskevaa lakialoitetta. Osa kansanedustajista kannatti jyrkempää linjaa eli Sampsa Katajan (kok.) yhdessä 127 muun kansanedustajan allekirjoittamaa lakialoitetta , joka olisi kieltänyt kieltäisi kuluttajalle myönnetyt pikaluotot kokonaan.

 

Toisen esityksen, jonka alullepanijana oli Lenita Toivakka (kok.) tarkoituksena on säännellä nykyistä tiukemmin pikaluottoja kuluttajalle myöntävien elinkeinonharjoittajien toimintaa. Lakialoitteessa esittiin pikaluottojen rajoittamista siten, että lainojen hintaa ja perinnän kustannuksia pienennettäisiin, velallisen maksukykyä arvioitaisiin yksityiskohtaisemmin, pikalainoja myöntävien yhtiöiden valvontaa tehostettaisiin ja kiellettäisiin pikaluottoja myöntävien yhtiöiden ja perintäyhtiöiden suorat tai välilliset omistussuhteet. Toivakan aloitteella oli 135 allekirjoittajaa.

 

Osa kansanedustajista oli allekirjoittanut molemmat aloitteet, koska he katsoivat, että jos täyskielto ei toteudu, pikavippien tarjoamista pitää joka tapauksessa rajoittaa. Melkoinen yksimielisyys siis. Ja sitten suitsittiin tämän Suomessa voimassaolevan koronkiskonnan kieltävän lainsäädännön vastainen toiminta. Eikö Niin? Ei. Mitä sitten tapahtui? Lopulliseen lakiin korjattiin muutamia kosmeettisia parannuksia ja ryöstö jatkuu entisellään. Haluaisiko joku silloisista kansanedustajista kenties julkaista selityksen siitä, miten tähän päädyttiin?

(Lähde: Pauli Vahtera/IL blogi, Eduskunta.fi)