Suvaitsevaisuus on nyt päivän sana. Sana jonka tiimoilta koulut järjestävät teemapäiviä. Josta televisiossa keskustellaan harva se ilta. Ja jonka mukaan nykyään jo jaetaan ihmisiä a- ja b-luokan kansalaisiin. Suvaitsevaisuutta tulee joka tuutista, silti sen puutteesta kuuleman mukaan johtuvat ainakin melkein kaikki meidän ongelmamme. Loput ovatkin sitten negatiivisuutta, kammoa ja fobioita.

Onko suvaitseminen siis jonkinlainen itseisarvo, niinkuin nykyään tunnutaan ajateltavan? Vai pitäisikö huomiota kiinnittää siihen, mitä suvaitaan. Ja mitä seurauksia tuosta suvaitsemisesta todellisuudessa on.

Tällä hetkellä on muotia suvaita turvapaikan hakijoita. Rajoituksetta. Välittämättä siitä, ketä he ovat, mistä he tulevat ja mitkä heidän motiivinsa ovat tai miten he täällä käyttäytyvät. Suomalaisia ei sen sijaan tarvitse rajoituksetta suvaita. Ja jos he eivät rajoituksetta suvaitse turvapaikanhakijoita, heitä ei tarvitse suvaita lainkaan.

Sen sijaan on täysin hyväksyttävää suvaita suomalaisten syrjintää. Positiivista sellaista. Mikä tarkoittaa sitä, että syrjinnän eteen on laitettu sana "positiivinen". Erityisen ansiokasta on suvaita suomalaisten veroillaan maksamien palveluiden leikkaaminen, niin että voidaan rahoittaa rajan yli kävelleiden palvelut. Samoin esim. vanhusten ja mielenterveyskuntoutujien siirtäminen pois uusien tulokkaiden tieltä on täysin hyväksyttävää. Älkää kysykö miksi, sillä perusteluita ei kukaan suvaitsevaisuuden jalon taidon hyvin hallitseva ole koskaan vaivautunut esittämään. Sitä paitsi niiden kysyminen on rasismia.

Itsestään selvää on myös sananvapauden rajoittamisen ja sensuurin suvaitseminen. Sillä muutenhan ei voida pitää yllä elintärkeää rajatonta suvaitsemista. Samoin suvaitaan demokratian unohtaminen, sillä yksi valistunut suvaitsevainenhan vastaa sataa fobioissaan ja ahdaskatseisuudessaan kärvistelevää b-luokan kansalaista.

Pakko on tietysti suvaita myös lakien yli käveleminen, sillä suvaitsevaisuushan on kaikkien lakien yläpuolella ja suvaitsevaisto ei suunnattomassa hyvyydessä tarvitse lakeja ohjaamaan tekojaan. Sen sijaan b-luokan arveluttavat ajatukset ja teot tarvitsevat suitsijoikseen, jos nyt ei vielä ajatus-, niin ainakin mielipiderikoslainsäädäntöä. Siksi suvaitsevaisto suvaitsee myös mielipidetuomiot , jopa mielipidevankeuden. Ja hurraa niille.

Suvaitseville ei myöskään väkivallan suvaitseminen ole mikään ongelma. Oli se sitten maahantulijoiden kantaväestöön kohdistamaa, jolloin se on aina yksittäistapaus. Joten sitä ei tarvitse ottaa huomioon. Tai jos se on a-luokan suvaitsevan eliitin b-luokan kansalaisiin kohdistamaa, jolloin se on rasismin vastustamista. Ja voidaan kuitata uhriutumisena. Silloin sitäkään ei tarvitse ottaa huomioon.

Tällä hetkellä näyttää siltä, että Suomessa ollaan hyvää vauhtia suvaitsemassa kuoliaaksi yhdenvertaisuus, oikeudenmukaisuus, laillisuus, sananvapaus ja ruumillinen koskemattomuus. Epäoikeudenmukaisuuden ja sorron suvaitseminen on niin helppoa -niin kauan kuin se ei kohdistu omaan itseen.

 

Kristiina Kalliojärvi