Nyt on perjantai 25.5.2018 |
Uutiset:
Marraskuu 2017 Espanjan Benalmádenassa

Vietin kokonaisen kuukauden kirjoittaen, golfia pelaten ja lomaillen Espanjan Benalmádenassa. Majoituspaikkani oli Benalmádenan ja Fuengirolan rajalla Mi Jardin -niminen alue Calle Berlin kadulla. Huoneisto sijaitsi melko korkealla rinteessä. Matkaa Välimeren rantaan oli vähän toista kilometriä, mutta jyrkkyyden takia se vaikutti paljon pidemmältä. Varasin huoneiston kansainvälisen vuokrausfirman Airbnb:n kautta. Hinta kuukaudelta oli 483 euroa plus Airbnb:n palvelumaksu 68 euroa eli yhteensä 561 euroa. Huoneiston omisti Ivy -niminen espanjalaisnainen. En häntä matkan aikana tavannut, mutta olin häneen yhteydessä puhelimen ja sähköpostin välityksellä. Huoneisto oli mitä erinomaisin juuri minun tarkoituksiini.

Miksi Espanjaan?

Päätös viettää marraskuu Espanjassa syntyi keväällä, kun vaimoni Tuulan kanssa olimme lomamatkalla Roomassa. Siellä lämmössä vuosi sitten leikatut jalkani toimivat erinomaisesti. Kivut olivat poissa, samoin kankeus ja käveleminen oli helppoa. Koti-Suomessa tilanne taas heikkeni ja päätin, että lämpöön on päästävä.

Kesällä pystyin pelaamaan golfia Ruuhikoskella ensimmäisen kerran kolmeen vuoteen. Kunto kohosi ja paino putosi merkittävästi näiden kymmenien golfkierrosten ansiosta. Siispä Espanjaan jatkamaan kuntoilua. Toinen seikka, mikä vaikutti Espanja-päätökseen oli sotainvalidi-isäni sotaretkestä kertovan kirjan "Rautaa hartioissa" kirjoittaminen. Ajattelin, että siellä omassa rauhassa kirjoittaminen onnistuu parhaiten. Tuula ei pystynyt irrottautumaan työstään kuin viikoksi, joten kolme viimeistä viikkoa vietin Mi Jardissa yksikseni.

Seuraavassa muistiin kirjoittamiani kokemuksia päivä päivältä Espanjan marraskuusta vuonna 2017.

Keskiviikko 1. marrakuuta 2017

Espanjanmatka alkoi oikeastaan jo eilen tiistaina, kun Tuulan kanssa matkustimme junalla Tikkurilaan yöpymään poikamme Aleksin ja hänen kihlattunsa Tarun luokse. Taru, joka työskentelee Helsinki-Vantaan lentoasemalla Finavian palveluksessa, oli hoitanut buukkauksemme kuntoon jo ennakolta. Hän myös järjesti sen, että ylimääräisistä matkatavaroistamme, mm. golfbägistä, ei koitunut lisäkustannuksia.

Junamatkalla tapasimme myös Espanjaan talven viettoon menevän miespariskunnan. Heillä on asunto Torreviejassa, missä aikoivat viettää koko talven. Kutsuivat käymään, mutta matkaa Benalmadenasta Alicanten lähellä sijaitsevaan Torreviejaan on lähes 500 kilometriä, joten kieltäydyimme ystävällisesti kutsusta. Mukavia poikia.

Norwegianin lento D8260 Helsingistä Kööpenhaminan kautta Malagaan starttasi aamulla klo 7.30. Kööpenhaminassa oli kolmen tunnin pysähdys ja matka Malagaan jatkui puoli kahdentoista aikaan. Perillä Malagassa olimme 15:05 paikallista aikaa. Itse matkustaminen sujui kitkattomasti, mutta perillä Malagassa odotti ensimmäinen yllätys. Matkatavarat tulivat mukana, mutta golfbägi jäi liitelemään jonnekin Helsingin ja Malagan välille. Tapauksen selvittelyyn Malagan lentoasemalla tuhlaantui muutama tunti.

Olin varannut vuokra-auton koko kuukaudeksi Firefly -nimisestä autovuokraamosta lentoasemalta. Jo maksamani runsaan sadan euron vuokran lisäksi päätin vielä varmuuden vuoksi ottaa lisävakuutuksen omavastuulle. Se nosti kokonaisvuokran noin 360 euroon. Silti mielestäni kohtuullinen hinta kuukaudesta. Etenkin, kun auto osoittautui täysin korvaamattomaksi loman aikana. Kuvasimme varmuuden vuoksi auton vuokraamolla, ettei jälkeenpäin tule vaatimuksia ylimääräisistä lommoista tai naarmuista. Kaikki sujui hienosti ja lähdimme köröttelemään kohti Benalmadenaa ja Calle Berlin 38:a, minne navigaattorin mukaan oli matkaa 19 kilometriä.
Pienten kiertelyiden jälkeen majapaikka löytyi ja meitä oli vastaanottamassa miellyttävä naishenkilö. Asunto ei toki ollut Calle Berlin 38:ssa, vaan kadun toisella puolella Mi Jardin alueella.
Myös ennakkoon luvattu uima-allas oli jo pantu talviteloille. Ei haittaa, sillä meren rantaan on vain kilometrin verran jyrkkää alamäkeä. Siellä voi pulikoida. Kävimme vielä illan pimettyä täydentämässä ruokavarastoa läheisellä huoltoasemalla. Vieressä sijainnut tuleva lähimarket oli jo suljettu. Kuukausi Espanjassa oli alkanut mukavasti.

Torstai 2. marraskuuta 2017

Ensimmäinen aamu Benalmadenassa koitti hieman pilvisessä, mutta varsin lämpimässä säässä. Aamupäivä tosin sujui lähinnä kadonneen golfbägin korvausasioiden setvimisessä. Vakuutusyhtiö lupasi korvata vuokravälineiden kustannukset neljältä ensimmäiseltä päivältä. Sen jälkeen vastuu siirtyy lentoyhtiölle. Päätin jäädä odottelemaan josko bägi vielä löytää oikeaan paikkaan.

Puolen päivän aikaan alkoi tutustuminen lähiympäristöön. Välimeren rannalle oli matkaa hieman toista kilometriä. Siispä kävellen sinne. Alasmeno jyrkähköä rinnetietä pitkin ei tuskaa tuottanut, mutta paluumatka tuotti. Ranta oli autio ja tyhjä, sillä sadetta enteilevät pilvet riippuivat alhaalla. Hiekkarantaa myös riitti silmänkantamattomiin. Rantabulevardi, mikä alkoi asuntomme kohdalta jatkui pitkälle Fuengirolan etelälaidalle saakka. Fuengirolan ja Benalmadenan raja oli suoraan alapuolellamme.

Paluu rannalta ylös Calle Berlin-katua oli huomattavasti alamenoa vaikeampaa. Rinne oli tosiaan jyrkkä ja polveni joutuivat kovaan testiin.
Pienet levot asunnolla ja Fiestan keula kohden Fuengirolaa. Naapurikaupunkiin oli matkaa rapiat viisi kilometriä.
Edellisestä vierailusta Fuengirolassa on kulunut jo lähes 34 vuotta. Silloin vuonna 1984 olin mukana Seinäjoen Maila-Jussien pesäpallojoukkueen harjoittelumatkalla Los Pacosissa. Oudolta maisemat vaikuttivat. Ensimmäisenä osumme kaupungin isolle tori- ja markkinapaikalle. Siellä oli tänään hiljaista, joten eteenpäin. Ensimmäinen espanjalainen lounas, lohiateria, nautittiin kuvan ruokapaikassa keskellä kaupunkia. Pieni kierros kaupungilla osoitti, että paikka oli kasvanut 34 vuodessa merkittävästi.

Perjantai 3. marraskuuta 2017

Perjantaiaamu Benalmadenassa valkeni hieman pilvisenä, mutta lämpimänä. Päivän mittaan lämpötila kohosi 22-23 asteeseen. Nautimme aamukahvit omalla terassilla ja suuntasimme sitten kävellen jyrkkää ylämäkeä lähikauppaamme.

Kauppa eli paikallisesti Supermercado sijaitsee ylhäällä vuorenrinteessä runsaan kilometrin päässä ja toista sataa metriä majapaikkaamme ylempänä. Kauppakeskuksen yläpuolella kulkee aurinkorannikon ohittava maksullinen tullitie eli Autopista.

Iltapäivällä vuorossa oli tutustuminen Benalmadenan satamaan Puerto Marinaan ja siellä sijaitsevaan isoon kauppakeskukseen. Puerto Marina on tehty keinotekoisten saarten päälle, joita yhdistävät kauniit, pienet sillat. Satama on äänestetty kahteen kertaan koko maailman parhaaksi satamaksi.

Golfbägistä ei vieläkään kuulunut mitään, joten soitin veljelleni Juhalle, jonka golfvälineet ovat heidän mökillään Sabinillasissa 70 kilometriä Benalmadenasta etelään. Juha lupasi ne käyttööni. Päätimme ajaa huomenna etelään ja käydä samalla tutustumassa Gibraltariin.

Lauantai 4.11.2017

Perjantain ja lauantain välisenä yönä Espanjan taivas repesi. Raju ukonilma pyyhki aurinkorannikon yli. Salamointia ja jyrinää kesti koko yön aina pitkälle aamupäivään saakka. Ford Fiestan keula suunnattiin kaikesta huolimatta varhain aamulla kohden Gibraltaria. Navigaattorin mukaan matkaa Calle Berlinistä Gibraltarille on 111 kilometriä. Matka taittuisi rantatietä pitkin. Tarkoitus ei ollut eksyä maksulliselle autopistalle missään vaiheessa. Sieltä kuitenkin itsemme löysimme. Esteponan paikkeilla teimme väärän reitinvalinnan ja pulitimme tiemaksua rapiat neljä euroa.

Gibraltar oli varsin erikoinen alue. Britannian kansainyhteisöön kuuluvalla alueella on laaja itsehallinto, mutta maan hallitsija on kuningatar Elisabet II, jota edustaa Gibraltarin kuvernööri. Tammikuusta 2016 lähtien kuvernöörinä on toiminut kenraaliluutnantti Ed Davis. Kuvernööri nimittää vaalien jälkeen pääministerin ja hallituksen muut ministerit. Hän on lisäksi vastuussa maan ulkopoliittisista, puolustus- ja turvallisuusasioista. Gibraltarin puolustuksesta vastaa joukko-osasto nimeltään British Forces Gibraltar. Sen rungon muodostaa jalkaväkirykmentti, joka koostuu Gibraltarilta värvätyistä osa-aikaisista sekä Britannian maavoimien vakinaisesta väestä. Kuninkaallinen laivasto ylläpitää laivuetta, jonka tehtävänä on Gibraltarin aluevesien turvallisuudesta ja koskemattomuudesta huolehtiminen. Eli Britannia on vahvasti edustettuna maan hallinnossa.

Gibraltarilla asuu runsaat 33 000 ihmistä 6,5 neliökilometrin alueella. Alue onkin yksi maailman tiheimmin asutetuista alueista. Paikan maastomerkki on kalkkikivestä muodostunut Gibraltarin vuori, joka kohoaa isona ja ylväänä kohden horisonttia. Gibraltarin erikoisuus ovat apinat. Täällä asuu Euroopan ainoat luonnonvaraisina elävät apinat, magotit. Siispä tapaamaan serkkuja.

Magottien tapaamiseen oli kaksi vaihtoehtoa. Voisimme ajaa taksilla ylös vuorelle, jolloin näiden upeiden otusten kohtaaminen olisi vuoren varmaa. Valitsimme kuitenkin toisen vaihtoehdon ja lähdimme itse kiertämään vuoren taakse toiveena nähdä apinat rinteessä. Toiveemme toteutui, sillä kymmenkunta magottia viettii päivää rinteen reunaa kiertävien sähköjohtojen seassa. Kovin lähelle eläimiä emme kuitenkaan päässet emmekä olkapäillemme heitä saaneet.

Gibraltarin vuoren takaa avautuivat upeat näköalat Välimerelle. Jouduimme kuitenkin nämä maisemat nopeasti jättämään ja siirryimme matkan seuraavaan vaiheeseen. Siispä auton keula kohden Sabinillasia ja veljeni Juhan ja vaimonsa Pirkon omistamaa asuntoa. Sieltä kävisin noutamassa lainaksi golfvälineet tulevia pelejä varten. Pirkon vanhemmat Toini ja Veikko Kiviaho olivat talon hankkineet joskus 80-luvun alussa. Veikko eli siellä kirjaimellisesti elämänsä loppuun asti. Viime talvena vietin siellä runsaan viikon veljieni Juhan ja Karin kanssa. Pientä kylpyhuoneremonttia velipojat tekivät ja itse toimin lähinnä kymppinä.

Matkalla Sabinillasiin, joka sijaitsee 35 kilometriä Gibraltarilta pohjoiseen, poikkesimme ruokailemassa upeassa Seaside Grill-Bar -nimisessä paikassa Välimeren rannalla. Hienot maisemat ja maukas kala-ateria. Loppuilta kuluikin sitten rattoisasti Ulla ja Jorma Timon viihtyisässä seurassa. Ulla on veljeni vaimon Pirkon isosisko ja paikka oli hänelle pitkältä ajalta tuttu. Juttua riitti ja remakkaa naurua sekä maittavaa purtavaa ja juotavaa. Vasta puolenyön aikaan pääsimme lähtemään kohti Calle Berliniä ja Benalmadenaa. Sovimme, että loppukuusta, kun golfbägin palautan pelaamme yhdessä kierroksen Sabinillasin omalla kentällä Casares Costa Golf.

Sunnuntai 5. marraskuuta 2017

Sunnuntaiaamu valkeni aurinkoisena ja lämpimänä. Tänään on se päivä, kun pääsen testaamaan ensimmäisen espanjalaisen golfkentän. Avauskentäksi valikoitui Mijas Golfin kahdesta kentästä Los Lagos. Kentälle on matkaa majoituspaikastamme 12 kilometriä. Lähtöaika oli iltapäivällä kolmen jälkeen siksi, että iltapäivävuorot olivat selvästi päivävuoroja edullisempia.

Ajoimme ensin ylös vuoristoon ja kävimme tutustumassa Benalmádena Bueblon lähellä sijaitsevaan kauniiseen näköalapuistoon. Sieltä avautuivat aivan mahtavat näkymät alas Benalmadenan kaupunkiin ja Välimeren rantaan. Puistossa sijaitsi myös upea buddhalainen stupa eli valaistuksen stupa. Tiedot kertovat, että pyhätön rakennutti Bhutanin kuningaskunnasta kotoisin ollut Lopon Tchechu Rinpoche. Vuonna 1918 syntynyt Rinpoche vietti suurimman osan elämästään Nepalissa ja häntä pidetään yhtenä buddhalaisen uskonnon mestareista. 1980-luvulla hän alkoi suunnata katsettaan länteen päin. Hän opetti ja antoi ideoita tuhansille ihmisille ympäri maailman ja rakennutti kuusitoista stupaa Eurooppaan ja Venäjälle. Hänen viimeinen projektinsa oli tämä Benalmádenassa sijaitseva rakennus, joka on läntisen maailman suurin stupa, ja jota on aina luonnehdittu Rinpochen elämän mestariteokseksi. Rinpoche menehtyi neljä vuotta Benalmádenan stupan avajaisten jälkeen 85-vuotiaana vuonna 2003.

Sitten kohden Los Lagosin golfkenttää. Navigaattori ohjasi meidät jonnekin kentän raunamille, mutta varsinaisen klubitalon löytäminen oli vaivalloista. Muutamia kertoja kortteleita kierrettyämme sekin löytyi. Tuula, joka ei vielä ole golfiin hurahtanut toimi loistavana caddiena. Ensi keväänä lupasi kurssin suorittaa, joten ensi syksyn Espanjanmatkalla pelaamme molemmat.

Kenttä osoittautui erinomaiseksi sekä kunnoltaan että maisemaltaan. Se kierteli vuorten rinteitä ylös ja alas. Klubitalon lähettyville oli rakennettu laaja vesiesteiden verkosto. Vettä niissä oli näin kuivana aika melko nirsosti, mutta vaikeusastetta vesiesteet nostivat huomattavasti. Ensimmäinen väylä oli alamäkeen vasemmalle kaartuva par viitonen. Avasin sen parilla eli loistava starttikierrokselle. Jatko ei ihan samaan tahtiin sujunut. Bogit ja tupla- ja triplabogit seurasivat vuoronperään ja yhdeksän reiän jälkeen lyöntejä oli kasassa 53 eli 17 yli. Pääasia, että pelistä nauttivat sekä pelaaja itse että caddie. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja tunnelma oli erinomainen.

Takaysillä tapahtui se, mitä ennakkoon aavistelin. Tuli pimeys, joka Espanjassa tähän vuodenaikaan iskee iltakuuden jälkeen. Kun aurinko putoaa vuorten taakse, on pimeys totaalinen. Kolme viimeistä reikää oli täydellistä hakuammuntaa. Edellämme pelannut hollantilainen, Suomen Turussakin arkkitehtinä työskennellyt vanhempi herrasmies liittyi seuraamme viimeisillä väylillä. Tapani mukaan tutustuimme nopeasti ja puhetta riitti sekä puheenaiheita. Viimeisellä väylällä onnistuimme molemmat tekemään tuplabogin. Takaysin tulos oli 51 ja koko kierroksen 104 eli +32. Ihan kohtuullinen tulos niissä olosuhteissa.

Maanantai 6. marraskuuta 2017

On koittanut päivä, jolloin minun oli jäätävä yksin Benalmadenaan. Tuulan paluulento Malagasta Helsinkiin lähtee 13.45 paikallista aikaa. Aamu kuluu valmisteluissa ja lähdemme lentoasemalle hyvissä ajoin ennen puolta päivää.

Norwegian kone nousee Espanjan taivaalle Malagan upealta lentokentältä kello 13.45 paikallista aikaa ja laskeutuu Helsinki-Vantaan lentokentälle 19.30 Suomen aikaa. Jätän haikeat jäähyväset vaimolleni ja jään yksin vieraaseen maahan kolmeksi viikoksi.

Suuntaan Fiestan keulan kohti Malagan satamaa, juon pikaiset pullakahvit paikallisessa baarissa ja palaan asunnolleni Benalmadenan Calle Berlin 38:een. Nyt on aika ryhtyä kirjoittamaan isäni sotaretkestä kertovaa romaania "Rautaa hartioissa". Sehän oli Espanjassa vietettävän kuukauden toinen syy, polvien kuntouttamisen golfin avulla, lisäksi.

Tiistaina 7. marraskuuta 2017

Tiistaiaamu valkeni kuulaana ja kirkkaana. Lämpötila kohosi päivän mittaan 24 asteeseen. Eihän siinä lämmössä kirjoittamisesta mitään tahtonut tulla. Niinpä päätin tehdä tutustumismatkan lähiseudulle. Mi Jardin alueen yhteinen uima-allas oli poissa käytöstä eli siirretty talviteloille, joten pakko oli heittäytyä meriveden kylmään syleilyyn. Tähän aikaan vuodesta myös täällä merivesi on kohtalaisen viileää. Rannalla oli lisäkseni muutama uskalikko, mutta kokemus oli rohkaiseva. Vesi on vanhin voitehista. Polvet pitivät kokemuksesta ja koko kroppa piristyi.

Illalla olin ensimmäisen kerran videoyhteydessä Skypen välityksellä kotiin Seinäjoelle. Sain olla näin näköetäisyydellä vaimooni Tuulaan ja koiraani Onniin. Espanjassa viihtymisen kannalta sillä oli suuri merkitys. Tämän jälkeen sama toistui paria poikkeusta lukuunottamatta jokaisena iltana. Yhteys kotiin merkitsi todella paljon.

Espanjaan matkustaessani olin päättänyt lähteä mukaan Perussuomalaisten Etelä-Pohjanmaan piirin puheenjohtajakisaan. Puheenjohtajavalinta ajoittui matkani loppupuolelle, joten en pääsisi itse mukaan piirin syyskokoukseen Kauhavalle. Mietin asiaa My Jardin kämpässäni, ja olin tiiviisti yhteydessä sekä minua paikalle esittäneeseen Yrjö Paukkuseen että omaan luottomieheeni Seinäjoella Hannu Haapasalmeen. Tässä vaiheessa päätin, että lähetän kokoukseen videotervehdyksen Espanjasta. Puheenjohtajakisaan oli siihen mennessä ilmoittautunut lisäkseni Jukka Mäkynen Vaasasta.

Näitä asioita pähkylöidessä ja isäni kirjaa kirjoittaessa tiistai-ilta hämärtyi ja lämpötila myös yksiössä laski kymmenen asteen alapuolelle. Niinpä sähköpatterit toimintaan, lämmintä ilmaa sisälle ja pehkuihin.

Keskiviikko 8. marraskuuta 2017

Edelleen aurinko tervehti reissumiestä heti aamuvarhaisella. Päivän ohjelmassa oli toinen golfkierros. Nyt kenttänä oli yksi aurinkorannikon kuuluisimmista ja kauneimmista kentistä, golflegenda Severiano Ballesterosin suunnittelema Alhaurin Golf. Vuoristossa kiertelevät väylät olivat sekä vaativia että kauniita. Pelikavereinani oli miellyttävä Hoekstran pariskunta Hollannista. Onnistuimme Nel-rouvan kanssa tekemään kentän kauneimmalla kymppiväylällä birdien.

Oma pelini luisti varsin hyvin. Etuysillä tuloksena oli yksi par, neljä bogeya, kolme tuplaa ja yksi neljä alle väylä. Lyöntejä kaikkiaan 50. Takaysi alkoi par kolmosen birdiellä ja jatkui neljällä bogiella ja neljällä tulpalla eli 47 lyönnillä. Lopputulos 97 oli tasolleni kohtalaisen hyvä. Muutenkin kierros sujui mukavien pelikaverien ansiosta mukavissa merkeissä. Kuvassa esiintyvä paikallinen herrasmies myi minulle kympillä kolmekymmentä TopFliten palloa kaiken varalta. Ei niitä kovin monta tällä kierroksella hukkaan mennyt. Miellyttävä pelikokemus kaiken kaikkiaan. 

Puolen päivän aikoihin alkanut kierros päättyi iltapäivällä vähän ennen hämärän laskeutumista vuoristoon. Alhaurin kentällä golfauton käyttö oli pakollista. Ilman autoa kierros olisi ollut suurten korkeuserojen takia lähes mahdoton. Illan hämärtyessä palasin vaihtelevaa vuoristotietä pitkin alas Benalmadenan laaksoon. Kokemus oli sykähdyttävä ja maisemat huikeita.

Torstai 9. marraskuuta 2017

Torstaipäivästä tuli golfvapaa päivä. Leikatut polvet kipeytyivät eilisestä kierroksesta ja päätin viettää ajan lepäillen ja kirjaa kirjoittaen. Kirjoittamisen keskeytti vain keskipäivän retki Fuengirolan rantabulevardille. Retken tuomisina oli kaksi uutta bikeepaitaa ja tummilta pojilta ostetut 25 euron lenkkarit. Golfkengiksi ne hankin ja hyvin asiansa hoitivat.

Bulevardilla ja rannalla oli kovin hiljaista, joten yhden pikkutuopin jälkeen palasin kämpille kirjoittamaan. Illalla skypeyhteys kotiin ja pehkuihin.

Perjantai 10 marraskuuta 2017

Perjantaina oli jälleen golfin vuoro. Kolmannen kierroksen kohteena oli vaativa El Chaparral ylhäällä vuoristossa. Kentän löytäminen navigaattorin avulla tuotti pieniä hankaluuksia, mutta kun paikka vihdoin löytyi, se osoittautui kierroksen arvoiseksi. Ainoa ongelma koitui siitä, että säästösyistä valitsin lähtöajaksi 14:15 iltapäivällä. Kun kierrokseen kuluu runsaat neljä tuntia, on vaarana, että viimeiset reiät jäävät pimeyden takia pelaamatta. Täällä nimittäin täydellinen pimeys iskee siinä kuuden jälkeen. Niin myös kävi ja jouduimme pelikaverieni kanssa ajelemaan golfautolla kolmanneltatoista reiältä klubitalolle.

Jälleen kerran valikoitui pelikavereikseni mielenkiintoisia ihmisiä. Hyvinkääläinen pariskunta ja vaimon isä olivat asustaneet Espanjassa jo pitkään, ja tunsivat paikallisten golfkenttien metkut. Sain heiltä hyvän seuran lisäksi myös opastusta El Chaparral-kentän salaisuuksiin. Kentälle ei päässyt ilman autoa, joten kahdella golfautolla huristelimme välillä lähes seinäjyrkät rinteet väylältä toiselle. Pelikaverini kertoivat, että vesikelillä ajoväylät ovat vaarallisen liukkaita ja kierros joudutaan silloin keskeyttämään. Nyt ei sitä vaaraa ollut, sillä aurinko helotti pilvettömältä taivaalta.

Heti ensimmäinen väylä oli vaativa par nelonen loivasti sivuttain viettävään ylärinteeseen. Käytin siihen seitsemän lyöntiä, sillä avaus hieman epäonnistui. Toinen väylä oli mielenkiintoinen par kolmonen. Se lyötiin syvän rotkon yli kohtalaisen isolle greenille. Hyvästä avauksesta huolimatta tulos oli tupla. Etuysin seuraavat väylät onnistuin selvittämään parilla bogeylla ja tuplalla. Toinen par kolmonen meni täysin plörinäksi. Pari palloa katosi pöheikköön ja lopulta onnistuin vääntämään pelivälineen reikään yhdeksännellä lyönnillä. Etuysin tulos 58 lyöntiä oli tähänastisista heikoin.

Takaysi jäi sitten pimeyden vuoksi kesken. Yhden bogeyn kolmen triplan jälkeen ajelimme pilkkopimeässä ilman valoja vuorenrinteitä uhmaten klubitalolle. Päätin, että El Chaparraliin tullaan vielä tämän loman aikana takaisin ja pelataan koko kierros.

Illalla ruokavarastojen täydennys omassa lähimarketissa ja skypeyhteys koti-Suomeen. Myöhemmin illalla pitkä puhelinkeskustelu Haapasalmen Hannun kanssa tulevasta Seinäjoen Perussuomalaisten syyskokouksesta. Eli politiikkaa ei unohdeta täällä kaukana ulkomaillakaan.

Lauantai 11. marraskuuta 2017Lauantaipäivä pyhitettiin maaseutumatkailulle. Nousin heti aamusta ylös vuorille tutustumaan lähiympäristöön. Löysin todella upean Benalmádena Pueblon idyllisine pikku kujineen ja baareineen. Pueblo on yksi Andalucian perinteisistä valkoisista kylistä. Sen näköalatasanteelta avutuivat hulppeat näkymät alas Benalmádena Costaan, kaupungin ranta-alueelle.

Keskeltä kylää löytyi erinomainen ruokapaikka, missä nautin maukkaan kana-aterian paikallisen oluen ryydittämänä. Maistui ruhtinaalliselta.

Benalmádenan 67 000 asukkaan rantakaupunki koostuu kolmesta alueesta. Ylhäällä vuoristossa sijaitsee tämä vanhin osa eli Benalmádena Pueblo, Benalmádena Costa on syntynyt myöhemmin ja sijaitsee meren rannalla. Se on kaupungin huvielämän keskus, ja sieltä löytyy runsaasti mielenkiintoisia nähtävyyksiä, kuten maailmankuulu satama Puerto Marina, SeaLife-akvaario ja eläinpuisto Selwo Marina, jossa on muun muassa pingviinejä ja delfiinejä. Kolmas alue Arroyo de la Miel sijaitsee näiden kahden alueen välissä, ja on kaupungin asutuskeskus. Alueella on myös Tivoli World -huvipuisto.

Pueblosta laskeuduin alas keskikaupungille ja tutustuin kauniiseen Parque de la Paloma -puistoon. Puisto sijaitsee keskellä kaupunkia ja vaikutti hyvin suositulta, ainakin näin lauantaipäivänä. Puiston keskiosaa hallitsi iso lampi, jonka ympärille toiminta keskittyi. Lapsiperheitä paikalla oli runsaasti ja valtava määrä erilaisia lintuja. Puisto oli todella näkemisen arvoinen paikka, todelliset kaupungin keuhkot.

Sunnuntai 12. marraskuuta 2017

Hieman tavallisesta poikkeava isänpäivä. Tällä kertaa aamukahveja ei tuotu sänkyyn, vaan kahvit paahtoleivän kera nautittiin Fuengirolan rantabulevardilla. Tietenkin Tuula ja lapset onnittelivat heti aamusta, mutta vain puhelimen välityksellä. Voin tunnustaa, että hieman yksinäiseltä olo silloin aamulla tuntui.

Isänpäivä meni kuitenkin talteen golfkentällä. Riensin suoraan rantabulevardilta lähistöllä rantatien varrella sijaitsevalle La Norian kentälle. Tämä kaupunkikenttä on keskellä asutusta ja vain yhdeksänväyläinen. Silti Norian väylät olivat kohtuullisen vaativia ja maisemaltaan kauniita. Varsinkin kahdeksas par kolmonen, missä lyödään veden yli pieneen saareen, oli upea. Siellä sai suorastaan hätistellä tiillä makoilevia erilaisia vesilintuja pois lyönnin tieltä.

Kiersin radan kahteen kertaan eli täydet 18 reikää. Ensimmäisen kierroksen jouduin kiertämään yksin ja olin vähän ulkona. Väylille oli nimittäin kovin vaikea löytää, kun opastus oli vähän mitä sattui. Avauslyönti toki onnistui nappiin ja par kolmosella tuli griiniosuma. Sen jälkeen neljä puttia ja tuplabogey. Par kolmosväyliä olikin kentällä peräti neljä yhdeksästä, mutta ne olivat sitäkin vaativampia. Avauskierros sujui lopulta kohtuullisesti 52 lyöntiin.

Kupponen kahvia ja leivos naamaan klubitalolla ja uudelle kierrokselle. Nyt sain seurakseni vanhemman pariskunnan Hollannista sekä heidän poikansa. Peli alkoi sujua aivan eri malliin. Golf on seurapeli, missä on mahdollisuus tutustua uusiin ihmisiin. Meikäläisen puhelahjoilla tutustuminen sujuukin helposti, vaikka kielimuuri joskus tekee tepposia. Yllättäen näiltä hollantilaisilta ei englanti taipunut minunkaan veroisesti. Silti juttua riitti ja matka joutui. Toinen kierros meni 49 lyöntiin, joten loppusaldona oli 101 lyöntiä. Meikäläiselle kohtuullinen tulos.

Aurinko helli golfin pelaajia jälleen täysin kirkkaalta taivaalta, mutta ilta oli viileä. Piti ihan lämpöpatteri laittaa yöksi päälle. Lämpötila taisi pudota paristakymmenestä asteesta alle kymmeneen.

Maanantai 13. marraskuuta 2017

Uusi viikko alkoi edelleen loistavassa säässä. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja päätin viettää päivän Fuengirolan aurinkorannalla. Samalla oli oiva tilaisuus tutustua kaupunkiin rantabulevardia laajemmalta. Löysin mukavia, idyllisiä sivukatuja kuten kaupungin suomalaiskadut Calle Maestro Pedro Calvo ja Avenida de los Boliches. Alueella asuu paljon suomalaisia ja siellä sijaitsee kaikkien tuntema Centro Finlandia ravintola Kukkoineen.

Sen yhteydessä on myös suomalainen ruokatavarakauppa, mistä kävin ostamassa oikeaa suomalaista Presidentti-kahvia ja ruisleipää. Iltapäivällä suomalaiset urheilufanit kerääntyvät Kukkoon seuraamaan isolta greeniltä suomeksi selostettua jalkapalloa tai jääkiekkoa.

Ranta oli koko päivän lähes autio ja tyhjä. Uimaan en minäkään uskaltanut mennä. Päivä ilman golfia on teeskentelyä.

Tiistai 14. marraskuuta 2018

Tiistaiksi olin varannut ajan El Paraiso Golf Clubin upealle kentälle kello kahdeksi. Kierroksen hinta näin iltapäivälle oli 56,50 euroa ilman golfautoa. Ajattelin, että pystyn kävelemään radan helposti. El Paraisoon, lähelle Esteponaa, oli asunnoltani matkaa 55 kilometriä rantatietä pitkin. Tie oli jo tullut tutuksi, mutta siitä huolimatta oli hieman tuskaa löytää navigaattorin avulla perille.

El Paraiso osoittautui erinomaiseksi ja maisemaltaan varsin kauniiksi kentäksi. Pelaajat otti vastaan avaustiin laidalla teräksinen golfaajapatsas. Heti alkuun törmäsin tuttuun pelikaveriin. Kuortaneen Urheilulukion vasta eläkkeelle jäänyt rehtori Hannu Lemmetyinen osui samaan ryhmään. Ryhmämme täydensi saksalainen pariskunta.
Pientä päänvaivaa aiheuttivat kaukana vuorilla riippuvat synkät sadepilvet. Kenttähenkilökunnasta vakuuteltiin, etteivät vuorilla olevat pilvet kentälle asti yllä.
Niin myös tapahtui ja saimme pelata kierroksen poutasäässä. Peli sujui heti alusta saakkaa erinomaisesti. Pelasimme Hannun kanssa tasatahtiin aina yhdeksännelle reiälle saakka. Avauspuolikkaan ainut tripla pudotti minut kaverin kyydistä. Silti ensimmäiset yhdeksän väylää päätyi tulokseen 49, joka oli Espanjan reissun paras avauspuolikas.

Toinen puolikas sujui samaan malliin, vaikka lopussa pimeys alkoi haitata pelaamista. Viimeiset yhdeksän väylää tuottivat neljä bogeya ja viisi tuplaa eli 50 lyöntä. Kaikkiaan käytin kierrokseen 99 lyöntiä eli pari lyöntiä pelikaveriani enemmän. Tulos oli kuiten selkeästi paras Espanjassa tekemäni kierros. Pelin jälkeen pieni , kylmä, espanjalainen olut maistui makoisalta.

Hannu on vaimonsa kanssa viettänyt Espanjassa jo toista kuukautta, ja aikovat nauttia etelän lämmöstä vuodenvaihteeseen saakka. Sovimme, että uusimme El Paraison kierroksen viikon kuluttua. Lemmetyiset asuvat lähellä kenttää. Kävin heittämässä pelikaverini asunnolle ja suuntasin Fiestan keulan kohden Calle Berliniä.

Illalla jo tavaksi muodostunut skype-yhteys koti-Suomeen. Myös puoluekaverini Haapasalmen Hannun kanssa kävimme pitkän keskustelun siitä, miten tulevan perjantain paikallisyhdistyksen syyskokouksessa tulee toimia. Hannu on tehnyt valtavan työn puheenjohtajuuteni eteen. Hän on soittanut kymmenille yhdistyksemme jäsenille saadakseen heidät kokoukseen ja varmistamaan valintani puheenjohtajaksi. Seinäjoen Perussuomalaiset ry on jo vuosikausia toiminut tehottomasti, epäoikeudenmukaisesti, jopa valheellisesti. Nyt on aika korjata tilanne. Ei politiikka ole kokonaan unohtunut täällä Espanjassakaan.

Keskiviikko 15. marraskuuta 2017

Aurinkoa riittää ja rantakelejä. Aamupäivä vierähti kuitenkin tiiviisti kämpällä isäni kirjaa kirjoittaen. Fuengirolassa ilmestyy myös suomalainen sanomalehti Fuengirola.fi. Sen sivuilta luin tiedon, että oma tangokuninkaamme Marko Maunuksela esiintyy tänään Fuengirolan Koppas Music Barissa. Kävin kuuntelemassa ja jututtamassa oman maakunnan poikaa. Marko oli matkassa yhdessä vaimonsa kanssa ja täältä matka jatkuu vielä viikoksi Kanarialle. Fuengirolan suomalaispaikoissa esintyy viikoittain suomalaisia artisteja. Tulevana sunnuntaina Kukossa on esiintymisvuorossa "munamies" Riku Nieminen.

Keskiviikosta tuli muutoin välipäivä. Vain lyhyt piipahtaminen Fuengirolan aurinkoisella rannalla. Lounas koostui omassa paistinpannussa paistetuista, lähikaupasta ostetuista pihveistä ja maukkaasta espanjalaisesta oluesta.

Torstai 16. marraskuuta 2018

Myös torstaipäivä pyhitettiin "Rautaa hartioissa" -kirjan kirjoittamiselle. Kahden ensimmäisen viikon aikana olen saanut kokoon parikymmentä sivua tekstiä. Mielestäni tulos on kohtuullinen ottaen huomioon olosuhteet, missä kirjoitan. Ulkona lähes hellelukemat ja pilvetön taivas eivät ole kovin inspiroiva yhdistelmä romaanin kirjoittamiselle.

Iltapäivällä päätin piipahtaa uudelleen Puerto Marinan satamassa ja sen isossa ostoskeskuksessa. Siellä ei Seinäjoen kaltaisia parkkiongelmia ollut. Euron edulliseen hintaan sai jättää autonsa vaikka koko päiväksi vartioidulle parkkialueelle. Helppoa ja halpaa. Viihdyin alueella parisen tuntia, tapasin erään suomalaispariskunnan ja nautin maittavan kana-aterian rantaravintolassa.

Illan ohjelmassa oli jo tavaksi muodostunut päivittäinen skypeyhteys kotiin. Tuulan ja Onnin näkeminen nosti jälleen koti-ikävää esille. Yksin vieraassa maassa, vieraiden ihmisten keskellä herkistää raavaankin miehen.

Perjantai 17. marraskuuta 2018

Huonosti nukutun yön jälkeen olo oli hutera. Silti päätin lähteä golfbaanalle. Tässä olotilassa kentäksi valikoitui helppo La Norian yhdeksänreikäinen rata. Yhdeksän reikää sai myös tällä kerralla riittää. Pelikavereiksi sain miellyttävän pariskunnan Saksasta.

Kierros sujui normaaliin tapaan eli bogie-tupla -tahtiin. Lyöntejä kertyi yhteensä 49. Kohtuulinen tulos tässä tilassa. El Norian kenttä on puistokenttä, missä pelaajat ja linnut käyskentelevät sulassa sovussa. Etenkin kahdeksas väylä on mielenkiintoinen. Siinä pallo lyödään erilaisten lintulajien keskeltä pienehköön saareen. Se on ihmisten ja eläinten välistä symbioosia parhaimmillaan. Yksi golfin tärkeimmistä elementeistä on peliseura. Sillä on merkitystä jopa kierroksen lyöntimäärään ja toki kentällä viihtymiseen. Nyt seura oli upeea ja yhteistä keskusteltavaa riitti niin saksan kuin englannin kielillä. Olo parani kierroksen ansiosta kummasti.

Viiden aikoihin suuntasin auto keulan kohti Benalmadenaa. Matkalla poikkesin Fuengirolan eteläpuolella nousevaan vanhaan Parque del Castillon Sohail-linnaan.

Sohailin linnan perustivat maurit jo vuonna 956. Maurit olivat Gibraltarin salmen yli 700-luvulla tulleita Espanjan valloittajia. Córdoban kalifi Abderrahman III antoi silloin määräyksen linnakkeen rakentamisesta. Almoravidien dynastian aikana 1100-luvulla linnoitus rakennettiin kahdeksansivuiseksi, ja sen kulmissa kohosi 8 tornia. Vuonna 1485 katoliset kristityt valloittivat linnan, ja se säilyi 70 vuotta entisellään. Linnaa vastaan suunnattujen merihyökkäysten takia linnaan tehtiin 1500-luvun puolivälissä muutoksia. Alkuperäinen sisäänkäynti muurattiin umpeen. Uuden vierelle tehtiin uloke ja linnakkeeseen tuotiin kanuunoita.

Sodat jatkuivat 1600-luvulla, silloin sodittiin milloin pohjoisafrikkalaisia, milloin englantilaisia, ranskalaisia ja hollantilaisia vastaan. Sittemmin Fuengirola linnakkeineen muuttui tärkeäksi vastarinnan keskukseksi, kun englantilaiset olivat valloittaneet Gibraltarin vuonna 1704. Napoleonin ranskalaisjoukot valloittivat Sohailin linnakkeen vuonna 1810. Lähtiessään kahden vuoden kuluttua he tuhosivat osia linnakkeesta, yhden tornin ja muurin. Ranskalaisten tekemän tuhon jälkeen espanjalaiset rakensivat uudelleen ampuma-aukoilla varustetun Marbellan puolella kohoavan muurin. Asumaton linna sai rappeutua rauhassa koko 1800-luvun lopun ja melkein seuraavankin vuosisadan loppuun, kunnes Fuengirolan kaupunki osti sen vuona 1998 ja aloitti kunnostukset, joita jatketaan edelleen.

Valitettavasti en päässyt tutustumaan linnan sisätiloihin, mutta pihalta avautuivat hulppeat näkymät Välimerelle ja Fuengirolan kaupunkiin. Historiasta kiinnostuneelle tällaiset kohteet ovat hienoja kokemuksia. Sitähän minä olen viimeisen päälle.

Del Castillosta suuntasin suoraan asunnolle Benalmadenaan kuulemaan uutiset Seinäjoen Perussuomalaisten vuosikokouksesta. Haapasalmen Hannu oli hoitanut järjestelyt viimeisen päälle ja puheenjohtajuuteni piti olla saletti. Kokous oli lopulta täydellinen farssi eikä puheenjohtajaa ja hallitusta saatu valittua. Puheenjohtajavaali toki järjestettiin ja se päättyi tasatulokseen 9-9. Uusi kokous päätettiin järjestää viikon kuluttua. Tällaisia uutisia kotimaasta. Ne eivät kovasti mieltä ylentäneet.

Lauantai 18. marraskuuta 2017

Lauantaiaamu valkeni taas aurinkoisena ja lämpimänä. Aamulla kävin tapaamassa Fuengirolan rantabulevardilla Sivulan Tapania "Enskaa", joka on viettänyt jo pari viikkoa Los Pacosissa. Enska on lentismiehiä ja kuuluu täkäläiseen ukkokööriin, joka pelaa rantalentistä lähes päivittäin. Söimme aamiaisen maukkaine jälkiruokineen porukan kantapaikassa rantabulevardin varrella.

Päätin viettää tämän lauantaipäivän kiertämällä toistamiseen Mijas Golfin upean Los Lagos kentän. Avasin Espanjan pelikierrokset pari viikkoa sitten tällä samalla areenalla. Kenttä on helpohko, mutta silti haastava. Sen voi helposti kiertää ilman golfautoa ja siksikin puolsi tätä uusintaa. Pelikaveriksi valikoitui espanjalainen junioripelaaja ja hänen tsekkiläinen valmentajansa. Siinä tunsi kyllä itsensä aikamoiseksi amatööriksi, kun nuoren miehen avauksia ihaili. Eikä se tietenkään voinut olla vaikuttamatta omaan peliin. Avaupuolikkaan merkinnät olivat täynnä tuplaa ja triplaa. Vain yksi bogey koristi listaa. Lyöntejä kertyi etuysille 56 kappaletta. Eikä toinen puoliskaskaan paljon parempaa näyttänyt. Bogeja muutama enemmän ja yksi par pudottivat lyöntimäärän 50:een. Näin koko kierrokseen kertyi 106 lyöntiä. Heikoin tulos tällä Espanjan reissulla. Mutta tärkeintähän pelissä ei ole tulos vaan raikkaassa luonnossa ja upeassa säässä vietetyt viisi tuntia. Kierroksen päättyessä pimeys oli laskeutunut aurinkorannikon ylle. Tunnelma oli aavemainen, viileä, mutta varsin miellyttävä.

Siinä golfkierroksen tiimellyksessä kävimme puhelimitse Hirsimäen Antti-Jussin kanssa perusteellisen keskustelun Seinäjoen perussuomalaisten tilanteesta. Siis politiikkaa golfkentällä. Etikettivirhe.

Illalla jälleen skype-sessio kotiväen kanssa. (Tuula ja Onni)

Sunnuntai 19. marraskuuta 2017

Kommentoi artikkelia

Email ei tule näkyville!


*