"Ministerien on oltava rehellisiksi ja taitaviksi tunnettuja Suomen kansalaisia."

Näin sanotaan Suomen perustuslaissa. Kuinka paljon ministeri saa valehdella ja edelleen käydä rehelliseksi tunnetusta?

 

Supo piti 3. marraskuuta tiedotustilaisuuden kertoakseen kohonneesta terroristi-iskun uhasta. Maahan tulijoiden mukana on Supon tietojen mukaan tullut Isiksen riveissä taistelleita, samoin sotilastaustaisia henkilöitä. Tämän myötä Suomeen kohdistunut terroristiuhka on kohonnut vuoden 2014 tasosta niin paljon, että Supo katsoo hyväksi pitää asiasta tiedotustilaisuuden.

Suomen sisäministeri Petteri Orpo kuitenkin kommentoi julkisuudessa, että suurin uhka on kantasuomalaisten aktivoituminen vastustamaan maahanmuuttoa. Supoko siis piti tiedotus- tilaisuutensa nimenomaan maahanmuuton vastustajien vuoksi? Ja nimesi tämän syynä terrori-iskujen mahdollisuuden nousuun? Ministeri Orpo joko valehtelee tässä tietoisesti tai sitten kysymys on vakavasta todellisuuden tajun vääristymästä. Molempiin voi olettaa motiiviksi sen, että todellisen uhan myöntäminen johtaa vääjäämättä myös sen myöntämiseen, että ministeri on omilla toiminnallaan selkeästi edesauttanut kyseisen uhan muodostumista.

Valtiovarainministeri Alexander Stubb ilmoitti syyskuussa Ylen Ykkösaamun haastattelussa hallituksen kaavailemista työtekijöiden etujen heikennyksistä: "Me kävimme tottakai läpi juurta jaksain virkavastuulla sekä työ- ja elinkeinoministeriön työlainsäädäntöammatti- laisten välityksellä, sekä myös perustuslakiprofessoreiden ja muiden kanssa sen kokonaisuuden, että me toimimme tässä lain puitteissa." Valtakunnassa kaikki hyvin, perustuslain yli ei siis oltu kävelemässä?

Valitettavasti myös valtiovarainministerin totuudenrakkaudessa näyttää olevan toivomisen varaa. MTV:n Uutisten tuon ilmoituksen pohjalta jo syyskuussa tekemään kyselyyn on vasta nyt saatu vastaus. Puolentoista kuukauden etsimisenkään jälkeen mitään dokumentteja perusteellisesta selvityksestä ei ole löydettävissä sen enempää valtioneuvostosta, kuin työ- ja elinkeinoministeriöstä tai valtiovarainministeriöstä. Jonkinlaisia epävirallisia tiedusteluja on ilmeisesti tehty, mutta niissä annetuista lausunnoista tai neuvoista ei yksikään oikeusoppinut ole ilmoittautunut ottamaan kunniaa itselleen. Kysymys on siis joko ilmiselvästä valheesta tai totuuden korvaamisesta äärimmilleen viedyllä toiveajattelulla.

 

Elokussa Turussa pidetyssä Perussuomalaisten puoluekokouksessa oikeusministeri Jari Lindström lupasi 90-luvun pankkikriisin uhreja edustavalle Velallisten tuki-ryhmälle kuulemistilaisuuden ja käsittelyn heidän todistusaineistolleen 90-luvun laman varjolla tehdyistä petoksista ja kavalluksista. Tämä onkin vähintä, mitä oikeusministeri voisi näiden tuhansien, oikeusmurhan uhriksi joutuneiden, hyväksi tehdä. Varsinkin, kun ottaa huomioon valtiovallan merkittävän osallisuuden pankkikriisin yhteydessä tehdyn velallisten ryöstön mahdollistamisessa ja peittelyssä. Lupauksensa Jari Lindström antoi videokameran edessä, joten lupauksesta tai sen sisällöstä ei ole mitään epäselvyyttä.

Epäselvää on sen sijaan se, milloin oikeusministeri aikoo tämän lupauksensa lunastaa. Joku voisi sanoa, ettei neljännesvuosi vielä ole kovin　 pitkä odotusaika. Entä, kun se lisätään neljännesvuosisadan päälle. Niin kauan ovat pankkikriisin uhrit joutunet etsimään oikeutta ryhmän omin sanoin:

"Poliisi ei tutki, syyttäjä ei syytä, eikä tuomari tuomitse."

Kristiina Kalliojärvi