Nyt on torstai 21.6.2018 |
Uutiset:
Yhteiskuntasopimuksen raunioilla

Olette varmaan kuulleet suru-uutisen, että Sipilän hallituksen markkinoima yhteiskuntasopimus on nyt kaatunut. Jonkinlaista makaaberia hirtehishuumoria on hallituksen sananvalinnassa ”yhteiskuntasopimus”. Kysymyksessähän on jokseenkin samanlainen sopimus, jota koulukiusaaja tarjoaa uhrillee: Joko sinä nyt annat minulle ne viikkorahasi tai sitten itket ja annat ne.

 

Pakostakin herää tietenkin myös kysymys, ymmärtääkö hallitus yhtä huonosti tämän termin merkityksen, kuin esimerkiksi Suomen perustuslain sisällön tai oman mandaattinsa rajat.

 

yhteiskuntasopimus 2Hyvin lyhyesti määriteltynä yhteiskuntasopimus määrittelee ne oikeudet ja velvollisuudet, jotka kansalaisilla on ja vastaavasti ne oikeudet ja velvollisuudet, jotka kuuluvat valtiolle. Kansalaisten velvollisuuksista tärkeimmät ovat osallistuminen yhteiskuntamme rahoittamiseen veroja maksamalla ja sitoutuminen noudattaamaan yhteiskunnan määriteltyjä normeja, eli lainsäädäntöä. Kansalaisten oikeuksiin, jotka ovat tämän sopimuksen toinen puoli, kuuluu se, että valtio puolestaan noilla verovaroilla turvaa kansalaisten turvallisuuden, sananvapauden ja mehdollisuuden yhteisiin päätöksiin vaikuttamiseen, turvan sairauden ja vanhuuden varalta ja yhteiskunnan mahdollisimman sujuvan toiminnan.

Tämän todellisen yhteiskuntasopimuksen on maamme hallinto pala palalta tehnyt tyhjäksi. Päättäjien toimin valtiovalta on toisaalta laistanut velvollisuuksistaan, toisaalta toiminut tavoilla, jotka eivät yhteiskuntasopimuksen määrittelemään ja kansan sille antamaan mandaattiin kuulu.

 

Vastaavasti kansalaisten velvollisuuksien taakkaa on lisätty lähes kestämättömälle tasolla sekä verojen korotuksin, että yhä hallitsemattomammamaksi paisuvan sääntö- ja lakiviidakon muodossa. Kansalaisten oikeuksia taas on samaan aikaan poljettu ja pyritty vähentämään.

 

Tähän asti kansalaiset ovat melkein yhtenä rintamana pitäneet heille kuuluvan puolen tästä yhteiskuntasopimuksesta. Siksi tämä yhteiskuntasopimus onkin todellisuudessa enää harhakuva. Jäljellä on täysin epätasapainoinen järjestelmä, jossa kansalaisilla on kasvava määrää velvollisuuksia ja näiden vastapainona koko ajan kutistuva määrä oikeuksia.

 

Romahdus ja yhteiskuntarauhan rikkoutuminen on tässä tilanteessa väistämättä edessä. Sitä ovat nopeuttamassa päättäjien ja eliitin toimet, joilla suomalaiset ovat joutuneet sorretun ja vailla oikeuksia olevan vähemmistön asemaan omassa maassaan. Kansalaiset kaiken lisäksi joutuvat rahoittamaan tämän itseensä kohdistuvan sortokoneiston ja ovat viime aikoina joutuneet näkemään, että heiltä ollaan viemässä viimeisetkin rippeet sananvapaudesta, oikeusturvasta, ja jopa oikeudesta ruumiilliseen koskemattomuuteen.

 

Näissä oloissa on selvää, että ylimieliset kehoitukset suvaitsevaisuuteen, malttiin ja ylireagoimisen välttämiseen eivät tätä korttitaloa enää kauan pidä pystyssä. Eivät myöskään päättävän eliitin ja heitä hännystelevän nk. suvaitsevaisen kansanosan puolelta tulevat valheet, mielipidevaino ja uhkaukset.

 

korvakuulo 6 (3)

 

Kristiina Kalliojärvi

Kommentoi artikkelia

Email ei tule näkyville!


*