Nyt on sunnuntai 8.5.2016 |
Uutiset:
  • 5.5.2016 in Jalkapallo: Riskin maalilla pisteet Seinäjoelle
  • 24.4.2016 in Jalkapallo: SJK:n piina jatkuu
  • 14.4.2016 in Jalkapallo: IFK Mariehamn yllätti mestarit
  • 12.4.2016 in Kolumnit: Ankeuttajien pieni selviytymisopas
  • 9.4.2016 in Jalkapallo: SJK:lle avauspisteet PS Kemiltä 0-2
Kohti kristalliyötä

Euroopassa mielipidevainot alkavat olla arkipäivää tavalla, joka meille eurooppalaisille on ollut tuttua lähinnä historian sivuilta. Saksassa mielipidevainon kohteeksi on joutunut Vaihtoehto Saksalle puolue. Eliitin, eli tässä tapauksessa EU:n kannattajajoukkojen, käsikassaraksi on löytynyt poliittinen äärilaita. Ensin äärivasemmistolaiset piirit pakottivat useat hotellit ja ravintolat kieltäytymään tarjoamasta puolueelle kokous- ja majoitustiloja. Nyt sama painostus kohdistuu Leipzikin vuokranantajiin, puolueen puheenjohtajan etsiessä uutta asuntoa.

 

Samanlaista kohtelua on saanut naapurimaassamme osakseen ruotsidemokraatit. Siellä on on aivan vakavissaan ehdotettu jopa ruotsidemokraattien sulkemista demokraattisen päätöksenteon ulkopuolelle. Tämän perusteluna on demokratian pelastaminen. Kovimmilla otteilla tätä ajavat, kuinkas muuten, jälleen vasemman laidan toimijat, jotka eivät millään muotoa kavahda myöskään väkivallan käyttämistä.

 

Suomessa mielipidevaino kohdistui pitkään perussuomalaisiin ja vasta puolueen ”salonkikelpoistuttua” hylkäämällä äänestäjänsä ja aatteensa konsensuspolitiikan hyväksi, on media lieventänut asennettaan, vainon ja tahallisen väärinymmärtämisen jäädessä kohdistumaan vain lähinnä puolueen laidalle ajettuihin aatteellisen linjan kannattajiin. Median sanallisen vainon perässä marssii Suomessakin äärivasemmisto anarkisteineen ja antifasisteineen. Tämä joukko ei suuremmin erittele viholliseksi kelpaavia puoluetaustan mukaan. Rasistiseksi ja fasistiseksi vihollisleiriin kuulujaksi kelpaa jo pelkästään esittämällä poliittisen eliitin yksipuoluejärjestelmän päättämän konsenseksun kyseenalaistaminen esim. hallitsemattoman maahanmuuton ja suomalaisen kantaväestön yhä kapenevien oikeuksien suhteen. Nämä joukot, ironista kyllä, muistuttavat pahimmillaan toimintatavoiltaan ikävästi esim. 30-luvun Saksassa terrorisoineita Röhmin ruskeapaitaisia Sa-joukkoja.

 

Mikä on yksilötasolle menevän mielipidevainon tilanne Saksassa ja Ruotsissa, on vaikeaa näin Suomesta käsin hahmottaa. Voimme tosin melkoisen perustellusti olettaa sitä esiintyvän yhtälailla kuin poliittisen tason vainoa. Aivan kuten Suomessakin.

 

Täällä Suomessa se on jälleen yksi elefantti olohuoneessa. Ilmiö josta ei keskustella, jonka olemassaoloa ei tunnusteta. Ja median vaietessa, monet eivät tosiaan ole siitä edes tietoisia. Media puhuu kyllä ilmapiirin kiristymisestä, vihapuheiden ongelmasta. Media sen sijaan ei ole tietävinään siitä suuresta joukosta suomalaisia, jotka joutuvat vaikenemaan mielipiteistään irtisanomisten pelossa tai luottamustehtävistä erottamisen uhan edessä. Niistä, joista tehdään ilmiantokirjeitä ja erottamiskehoituksia työnantajille tai joiden kirjojen kustantajaa uhkaillaan boikotilla. Heidän laillisia mielenosoituksia vasemman laidan räyhäjengi katsoo oikeudekseen jopa väkivaltaisesti tulla häiritsemään.

 

Yle on jo pitkään ilahduttanut katsojiaan pitkällä ketjulla kaikenlaisia dokumentteja Saksan kansallissosialismin noususta, natsien toiminnasta, juutalaisvainoista ja Gestapon hirmuvallasta. En tiedä mihin tällä kavalkadilla on pyritty. Jos niistä on ollut tarkoitus oppia menneisyyden virheistä, että emme toistaisi niitä, on oppi valitettavasti valunut ojaan. Tai ehkä olisi oikeampaa sanoa, että se on siinä tapauksessa kääntynyt aivan täysin tarkoitustaan vastaan.

 

Väittäisin, että emme ole tämän päivän Suomessa kovin kaukana kristalliyöstä. Monet sensuurin ja sananvapauden rajoittamisen etenemistä huolestuneena seuranneet ovat jo pitkään hirtehishuumorilla ennustaneet, että toisinajattelijoille tulee kohta pakolliseksi vaatteisiin neulottu suuri R-kirjain. Toivoa sopii, että tämä uusintanäytös keskeytetään ennenkuin päästään keskitysleireihin asti. Onko meidän tosiaan pakko elää tämä osa historiaa uudelleen?

 

korvakuulo 6 (3)

 

 

Kristiina Kalliojärvi

Uutiset

  • Riskin maalilla pisteet Seinäjoelle

    0 Comments

  • SJK:n piina jatkuu

    0 Comments

  • IFK Mariehamn yllätti mestarit

    0 Comments

  • maahanmuutto 2

    Ankeuttajien pieni selviytymisopas

    0 Comments

  • SJK:lle avauspisteet PS Kemiltä 0-2

    0 Comments

2 kommenttia Kohti kristalliyötä

  1. Erkki Perämerkki // 17.12.2015 at 15.18 // Vastaa

    "Väittäisin, ettemme tämän päivän Suomessa ole kovin kaukana kristalliyöstä. Monet sensurin ja sananvapauden rajoittamisen etenemistä huolestuneena seuranneet ovat jo pitkään hirtehishuumorilla ennustaneet, että toisinajattelijoille tulee kohta pakolliseksi vaatteisiin neulottu suuri R-kirjain. Toivoa sopii, että tämä uusintanäytös keskeytetään ennenkuin päästääm keskitysleireihin asti. Onko meidän tosiaan pakko elää tämä osa historiaa uudelleen?" Valtavirtahistorioitsijat siis valehtelevat väittäessään, että Göbbels aloitti kristalliyön pogromit pitämällä tulisen puheen illalla 9.11. Seuraavat tosiasiat selkeyttävät tapahtumien kulkua:

    Göbbels oli itse Berliinin aluejohtaja, joten hänellä ei ollut käskyvaltaa Berliinin ulkopuolella. Hän oli toki Saksan propagandaministeri, mutta tämä ei merkinnyt oikeutta komentaa muita aluejohtajia. Hänellä ei ollut lainkaan sananvaltaa SA:n ja SS:n toimintaan.

    Kaikista kansallissosialistijohtajista varmasti juuri propagandanero Göbbels ymmärsi parhaiten, millaisia julkisuushaittoja juutalaisvastainen pogromi aiheuttaisi Saksalle. Hän oli raivoissaan kuullessaan aamulla 10.11. yön tuhoista. Tästä on pitäviä todisteita.

    Miten yhdeksän jälkeen illalla pidetty puhe 9.11. olisi voinut ”aloittaa” pogromin, kun tuhotyöt olivat käynnistyneet jo edellisenä päivänä? Tuolloin ensimmäiset provokaattorit olivat saapuneet puolueen paikallisiin virastoihin vaatimaan toimenpiteitä juutalaisia vastaan.

    Vaikka emme tiedä tarkalleen mitä Göbbels sanoi illalla 9.11., tiedämme, mitä aluejohtajat ja SA-johtaja tekivät propagandaministerin tiedotteen jälkeen. He tarttuivat puhelimeen, soittivat kotikaupunkinsa puoluetoimistoon ja vaativat, että heidän alaisensa tekisivät kaikkensa säilyttääkseen rauhan ja järjestyksen. He painottivat, ettei kukaan saisi missään nimessä osallistua mielenilmauksiin.    Lähde Institute for Historical Review http://www.ihr.org/jhr/v06/v06p183_Weckert.html

  2. Riivattu // 3.1.2016 at 7.59 // Vastaa

    Röhmin ruskeapaidat eivät oleet terroristeja, vaan he suojelivat saksalaisia kommunisteilta, jotka olivat terroristeja kansainvälisen pankkimafian lukuun.

     

    Gestapo oli tavallinen poliisi eikä kovinkaan suuri. Mitätön verrattuna kommunistimaiden poliisiin. Saksa ei ollut oikeastaan oikea diktatuuri muutenkaan. Hirmuvallasta on järjetöntä puhua. Kirjoittaja on langennut juuri sen tahon propagandaan, jonka temppuja kritisoi.

Kommentoi artikkelia

Email ei tule näkyville!


*