Nyt on tiistai 21.11.2017 |
Uutiset:
”Kohta poissa on veljet”

isä metsässäHeikki Matti Valtamäki 1924-2015

Muistosanat isälle

Saattelimme isämme, sotainvalidi Heikki Matti Valtamäen puolisonsa ja äitimme Eilan viereen Vetelin kirkkomaahan tammikuun kylmimpänä päivänä.

isän siunaus

Vetelin kirkkoherra Vesa Parpalan viimeinen palvelus sotainvalidi-isällemme.

Vaikka ulkona paukkui 30 asteen pakkanen isän siunaustilaisuus oli lämmin ja koskettava. Sykähdyttävin hetki oli silloin, kun me sisarukset puolisoineen kokoonnuimme isän siniristein koristellun arkun ympärille ja Simo Kangas lauloi urkuparvelta ”Veteraanin Iltahuudon”. Se hetki ei unohdu koskaan.

Isämme syntyi Helmi ja Heikki Valtamäen kuusilapsisen perheen vanhimpana poikana. Hän sai kodin perintönä vahvan isänmaallisuuden. Hänen isänsä, tutamme, oli muuttanut 15-vuotiaana Amerikasta Suomeen. Tuta osallistui vapaussotaan, ja haavoittui käteen Tampereen taistelussa vuonna 1918 ja palveli vielä talvisodassa vartiomiehenä.

Isän sotatoimet alkoivat jo talvisodassa, kun hän 15-vuotiaana suojeluskunnan poikaosastolaisena osallistui kotirintamalla vartiointitehtäviin. Isä on kertonut, kuinka he joulun välipäivinä vuonna 1939 kiersivät aseet olalla yhdessä Pentti Klemolan kanssa kirkonkylää, ja vastaan asteli seurantalon alapuolella tummiin pukeutunut mies. Annetun käskyn mukaisesti he kysyivät mieheltä kuka hän oli ja millä asioilla näin myöhään liikkui. ”Olen seurakunnan kirkkoherra Lehtola, ja olen tuomassa Torpan taloon suruviestiä. Talon isäntä Martti Torppa on kaatunut ensimmäisenä veteliläisenä Suomussalmen taisteluissa.”

Jatkosotaan isämme osallistui syksystä 1942 lähtien. Hänet komennettiin ensin puoleksi vuodeksi varusmiespalvelukseen Kuopioon, ja sieltä pikakiväärimieheksi 11 divisioonan rajajääkäripataljoona neljään Itä-Karjalaan. Isä haavoittui torjuntataistelussa Loimolassa 18.7.1944. Siitä lähtien hän on kantanut venäläistä rautaa vasemman keuhkon alakärjessä.

Puolen vuoden sotasairaalareissun jälkeen hänet komennettiin uudelleen rintamalle, nyt Lapin sotaan Posiolle ja Kemijärvelle ajamaan saksalaisia maasta. Joukko-osasto pysyi samana eli rajajääkäripataljoona a 1neljänä.

Sodan jälkeen isä osallistui kotitalonsa maataloustöihin ja kiersi monenlaisissa paikoissa tietyömailla, rakennuksilla ja metsätöissä. Varsinkin ojankaivuu ja mottien teko oli isälle mieluista. Aviopuoliso Eila löytyi Vetelin synnytyslaitokselta, missä hän toimi kunnanlääkäri Suurkarin avustajana. Heille siunaantui kaikkiaan yhdeksän lasta, joista yksi, pikku-Eija, kuoli alle vuoden ikäisenä. 60-luvulla he yhdessä viljelivät myös isän kotitilaa.

IMG_1821Rakentaminen on ollut isän elämäntyönä 50-luvulta saakka. Oman kodin rakentaminen oli isän tärkein ja suurin rakennusurakka. Se valmistui Puukorpeen kotitalon maille vuonna 1955. Isän toive oli saada viettää koko loppuelämänsä rakentamassaan kodissa. Onneksi näin myös tapahtui. Jäähyväiset kotitalolle hän jätti lopullisesti jouluviikolla.

Myös omille lapsilleen isä on kodin rakentanut. Hänen kädenjälkensä näkyy Mustasaaren Sepänkylässä, Seinäjoen Pajuluomalla, Laihian Hulmilla ja Ilmajoen Pojanluomalla. Muistan lapsuudestani, että isä oli jatkuvasti poissa kotoa. Rakennustyömaat olivat eri puolilla maakuntaa. Milloin rakennettiin korkeita torneja Ykspihlajassa, milloin navettaa Himangalla tai Lohtajalla. Isällä on ollut sormensa pelissä sadoissa rakennuksissa eri puolilla kotikuntaa ja -maakuntaa. Voi sanoa, että hän on sananmukaisesti puolustanut ja rakentanut tätä maata erilaisin asein.

a 14Urheilu on ollut myös tärkeällä sijalla isän elämässä. Hänen urheiluinnostuksensa sai alkunsa suojeluskunnan poikaosastosta. Myöhemmin isä oli perustamassa Vetelin Pesä-Veikkoja. Hän myös pelasi suomensarjaa Pesä-Veikoissa ja myöhemmin Vetelin Urheilijoissa.

Isä oli tuttu näky hiihtokilpailujen ajanottajana tai latujen tekijänä, yleisurheilukisojen mittamiehenä ja ajanottajana sekä pesäpallokentällä tuomarina ja rajojen piirtäjänä. Hän oli uupumaton puurtaja ja aktiivinen toimija.

IMG_1602Me lapset olemme perineet isältämme palon urheiluun. Isältä löytyi aina aikaa ja tarvittaessa rahaa lastensa urheiluharrastuksiin.

Kiitos isä siitä, että huolehdit meistä lapsistasi näin pitkään. Annoit meille kaikille hyvät eväät elämään. Et tehnyt sitä ankaralla kädellä, vaan omalla esimerkilläsi.

Koskaan en kuullut isän suusta ainoatakaan kirosanaa. Hän opetti meidät rehellisyyteen ja toisten ihmisten kunnioittamiseen. Totuus ja oikeudenmukaisuus olivat hänelle tärkeitä elämän kulmakiviä. Näitä ohjeita me lapset olemme yrittäneet parhaamme mukaan noudattaa. Isä sai elää rikasta ja monipuolista elämää kahdeksan lapsensa, yhdeksäntoista lapsenlapsensa ja kolmen lapsenlapsenlapsensa seurassa.

066

Kiitos isä kaikesta tästä.

 

IMG_2776Erkki Valtamäki

vanhin lapsista

1 kommentti: ”Kohta poissa on veljet”

  1. Taimi Tuisku // 29.3.2016 at 20.58 // Vastaa

    Heikkiä muistaen!

    Kiitos Erkki isääsi koskettavasta muistokirjoituksesta! Kaukaiset muistot sait elävästi tähän päivään ja aikaan. Tunsin isovanhempasi Helmin ja Heikin, jotka muistan erittäin hyvin, sekä parhaiten setäsi luokkakaverini Hannun.  Isäsi ja tätisi Hanna siirtyivätkin melkein yhtä aikaa ajasta iäisyyteen.  Monet vuodet taivalsin koulureittiäni heidän kotinsa ohi. Muistoja, muistoja.

    Kirjoituksesi toi mieleeni paljon hyviä ja surullisiakin asioita. Erikoisesti isäni kuolema yhdeksänvuotiaalle oli kova koettelemus. Hänet haudattiin – v. 1941  tammikuulla oli pakkasta -41C.   

    Heitä kaikkia muistaen Taimi

Kommentoi artikkelia

Email ei tule näkyville!


*