Nyt on perjantai 23.2.2018 |
Uutiset:
Kansanmurha!

15.11.1991 oli suomalaisen yritystoiminnan ja yrittäjien historian synkin päivä. Suomalaispankkien pelastusoperaatiossa päädyttiin devalvaatioon, mikä johti yli 60 000 onni ja minä uusi 2 – Kopiokotimarkkinayrityksen kaatumiseen. Sama määrä yrittäjiä joutui ikuiseen velkavankeuteen ja 14 500 yrittäjää päätyi itsemurhaan. Voidaan täydellä syyllä puhua sotien jälkeisen ajan suurimmasta katastrofista, jopa kansanmurhasta. Tekoon syyllisiä ei ole koskaan tuomittu, vaan heidät on ruhtinaallisesti palkittu.

 

Vastuullisia tapahtumaan olivat silloinen tasavallan presidentti, pääministeri, valtiovarainministeri sekä Suomen Pankin johto. Osasyyllisiksi voidaan lukea koko Ahon porvarihallitus. Muutama näistä ministereistä on nyt nousemassa uuteen eduskuntaan ja mahdollisesti tulevaan hallitukseen.

 

Suomi ei ole tämän kansanmurhan ja sitä seuranneen EU-jäsenyyden jälkeen päässyt kunnolla jaloilleen. Samalla, kun operaatiolla pelastettiin suomalainen pankkijärjestelmä ja isot vientiyritykset, mm. Nokia, sillä varmistettiin Suomen EU- ja eurokelpoisuus. Samalla ammuttiin lähtölaukaus hyvinvointiyhteiskunnan alasajolle. Suomesta tuli Euroopan sosiaalitoimisto ja ulkomaille virtaavan kansallisomaisuuden alkulähde. Tätä rahahanaa eivät nykyiset johtajamme ole kyenneet tilkitsemään.

 

Tulevan eduskunnan ja hallituksen tärkein tehtävä on palauttaa suomalaisyritysten kilpailukyky. Se tapahtuu pienten ja keskisuurten yritysten toimintaedellytyksiä parantamalla. Myös yksinyrittäjien eli itsensä työllistäjien kynnystä palkata ensimmäinen vieras työntekijä on madallettava. Tämä tapahtuu myöntämällä esimerkiksi kolmen vuoden vapautus palkkojen sivukuluista yrityksen palkatessa ensimmäisen ulkopuolisen työntekijän.

 

Myös arvonlisäveron alarajan nosto 8 500 eurosta 20 000 euroon ja huojennukseen oikeuttavan rajan korotus 22 500 eurosta 50 000 euroon auttaisi pienyrityksiä luomaan uusia työpaikkoja. Kun tähän lisätään edelleen velkavankeudessa elävien yrittäjien armahtaminen, niin edellytykset yritystoiminnan uuteen nousuun ovat kasassa.

 

– Erkki Valtamäki –

 

5 kommenttia Kansanmurha!

  1. Helvaten kovaa asiaa!

    Vaikken itse yrittäjänä ole toiminut, niin kovin hyvin muistan nuo ajat..

    Koiviston konklaavi salassa sopivat, et pankit pelastetaan teki ne kuinka suuria kupruja tahansa, niin yhtäkään pankinjohtajaa ei syytetty tässä Suur Konkurssissa!

    Hannele Pokka oli muistaakseni oikeusministerinä tokaissut, kun rahaa valui maasta pois n. 40 miljardin päivävauhtia, et hän "ottaa poikkeuslait käyttöön"? Hänet hiljennettiin välittömästi!!

    Tsemppiä Eki loppumetreille..

  2. Jotakin tälläista voisi ajatella: yksityiset elinkeinon harjoittajat ( freelancerit), nauttimaan ansiosidonnaista ilman erityisehtoja jos toimeksiannot loppuu ? Työttömyysvakuutusmaksun tulo kaikille, myös yksin elinkeinon harjoittajina puurtaville.

     

     

  3. Yks duunari vaan // 19.4.2015 at 13.53 // Vastaa

    Minusta on paljon olennaisempaa se, mitä tapahtui 80-luvun lopulla. Mitään pakkodevalvaatiota ei olisi koskaan tullutkaan, jos markka olisi ymmärretty päästää kellumaan jo vuosia aikaisemmin. Tämä olisi pitänyt tapahtua samassa yhteydessä pääomamarkkinoiden yleisen liberalisoinnin kanssa. Ja tuo liberalisointi olisi pitänyt hoitaa paremmin. Vahvan markan politiikkaa ylläpidettiin korkealla peruskorolla mikä teki kotimaisesta lainarahasta kallista. Niinpä yrittäjät turvautuivat sittemmin kohtalokkaasti kallistuneeseen ulkomaiseen lainarahaan. Siihen heidän ei olisi tarvinnut turvautua, jos markka olisi kellunut. Vahvan markan politiikka oli Holkerin hallituksen luomus, jonka Aho sai syliinsä keväällä 91.

  4. Jussi Peltokangas // 23.4.2015 at 22.57 // Vastaa

    Minäpä olin tuolloin ihan hyväpalkkaisessa hommassa kirjapainossa, ja menin yhdeksi takuumieheksi sukulaisen rekkahankkeelle. En raatsinut kieltäytyä. (Pankin?) juoni oli siinä, että sieltä oli kuulemma vakuuteltu, että takausjärjestely on tarkoitus kantaa vain määräajan, silloiseen vuodenvaihteeseen, sitten sovittu takausvastuu raukeaisi… Että joopa joo. Rekkahomma ei lähtenyt kannattamaan, ja velkataakkaa kannoinkin sitten pitkälle pitkälle 2000-luvun puolelle, työttömäksi jäätyänikin. Onneksi Itä-Suomessa oli sellainen velkajärjestelijä, että se sai minut nk. 'nollaohjelman' piiriin – eli toimitan säännölliset tulo- ja verotiedot perintäfirmalle… Velkojaa ja perintäfirmaa järjestely lienee jäänyt sapettamaan, koska velvollisuuteni suoritettuani ja päästyäni velkavastuusta vihdoin irti, jouduin sairaalajaksolle – ja verotietojen mukaan tuloni nousivat(!) – mitä perustetta käyttäen perintäfirma mätkäisi jälkikäteen työttömälle vielä kolmatta tonnia maksettavaa.

Kommentoi artikkelia

Email ei tule näkyville!


*