Nyt on sunnuntai 18.11.2018 |
Uutiset:
Göösin sotilaan jälkeläiset

Juho Mikonpoika Puttonen (1778-1853) syntyi Laukaalla Lievestuoreen Montolan kylässä Mikko ja Maria Puttosen nuorimpana lapsena. Muiden, kuin vanhimman pojan kohtalona oli silloin lähtö synnyinkodista, ja työn etsiminen muualta. Juhokin suuntasi matkansa Vetelin Räyrinkiin Alperin taloon, minne pestautui rengiksi.

Heinäkuun 21. päivänä vuonna 1799 vihittiin palveluspaikassaan Räyringin Alperissa talon renki Juho Puttonen ja Riitta Aleksanterintytär Kahelin (1775-1850). Riitta oli syntynyt Kivijärvellä Aleksanteri Kahelinin ja Kristiina os. Paanasen tyttärenä. Juho on aluksi renkinä ja itsellisenä Alperissa, mutta jo vuonna 1804 hänet tavataan Broändan eli Ahokankaan sotilastorpasta. Sotilastorpassa asuivat Löijan, Alperin, Ahon ja toisen Långin muodostaman ruodun 46 sotamiehet.

Myös Juhon sukunimi oli muuttunut Puttosesta Göösiksi. Silloin oli tapana, että sotaherrat vaihtoivat sotilaittensa suomenkieliset nimet ruotsinkielisiksi. Normaalisti kunkin ruodun sotamiehille annettiin sama nimi olivatpa he sukua tai ei. Miehet nimettiin usein ulkonaisten ominaisuuksien mukaan, kuten Rolig eli iloinen, Björn eli karhu, Blixt eli salama tai Elephant. Tarinan mukaan Göösin nimi juontuu siitä, että Juhon ruotukaverina oli alaveteliläinen Juho Gädda eli hauki. Niinpä sotaherrat päättivät, että Puttosesta tehdään Göös eli kuha. Eihän kunnon sotamies voi olla ihan tavallinen Puttonen.

Juho oli mukana Suomen Sodassa vuosina 1808-09. Suomen Karjala Seuran tallenteessa nimimerkki E.K. muistelee sotakaverien olleen Perhossa "viime sodassa" ja jatkaa: "Sellaisia sotilaita oli Göös ja Kentala, jotka sodan loputtua saivat torpat asuttavikseen Räyringin kylästä. He elivät kumpainenkin korkeaan ikään. He kertoivat, että venäläiset lupasivat suomalaisille "sopimusta" (nähtävästi Olkijoella) tehdessä tynnyrin kultarahoja hyvitykseksi sotilaille jaettavaksi, jotta he leppyisivät. Kun suomalaiset tulivat rajalle, Kaakamajoelle, toivat venäläiset tynnyrin. Kun se aukaistiin oli rahoja vähän päällä matala kerros. Alla oli puun palasia ja parkkeja." (Lähde: Vanhaa Räyrinkiä)

Juho Göös kuoli torpassaan Ahokankaalla marraskuussa 1853 ja vaimo Maria kolme vuotta aikaisemmin. Pariskunnalle siunaantui seitsemän lasta, joista kaksi Juho (1806-07) ja Riitta (1817-18) kuolivat pieninä. Vanhin poika Matti (1799-1871) muutti perheensä kanssa Siponkoskelle, Maria (1801-1866) miehensä Matti Idin kanssa Kaustiselle. Anna Liisa (1804) meni naimisiin saarijärveläisen Heikki Eliaanpoika Valkiaistenmäen kanssa ja muutti luultavasti Saarijärvelle. Juho (1809-58), joka syntyi sodan aikana äitinsä kotona Kivijärvellä, asui ensin Ahokankaalla, mutta muutti myöhemmin kyläsuutariksi Halsualle. Nuorin pojista Aaprami (1813-91) meni naimisiin Maria Salmelan (1817) kanssa, ja he hankkivat talon Pollarin eli Töyrän numerosta Siponkoskelta. Heistä tuli Siponkosken isäntäpari  vuonna 1858.

Plummin Matti ja seitsemän poikaa

Vanhin Göösin Juhon pojista Matti, yhdessä Nykäsestä kotoisin olevan vaimonsa Maria Nymanin (1804-80) kanssa, asettuivat asumaan Plummille. Plumminlahti on kohta, missä Perhonjoki ja Halsuanjoki yhtyvät ja alkaa vanhojen karttojen mukaan Vetelinjoki. Plumminkankhalla asui "Plummin Matti", Maria ja seitsemän poikaa. Emäntä oli sanonut, että "seittämän poikaa ja seittämän paitaa".

Marian ja Matin pojista vanhin Juho (1823) meni naimisiin Maria Juhontytär Haukilahden (1823-66) kanssa ja muutti vävyksi Haukilahteen. Maria ja Juho Haukilahti saivat kaksi tyttöä ja yhden pojan. Toinen tyttäristä Maria tunnettiin Kalliojärvellä taitavana ompelijana "Erkin Maijana". Maria oli kaksi kertaa naimisissa. Ensin Hemminki Antinpoika Haukan (1850-76) ja myöhemmin Juho Erkki Timosaaen (1851-1913) kanssa. Heidän jälkeläisiään on runsaasti Kalliojärvellä ja Räyringissä. Myös Amerikkaan lähti moni Juhon jälkeläisistä. Yksi heistä on Havaijilla asuva Ronald Hamilton (1937), joka pitää edelleen yhteyttä sukulaisiinsa Vetelissä.

Aaprami Matinpoika Göös (1824) muutti 1850-luvulla monen muun räyrinkiläisen tapaan Kalliojärvelle Kaarlelan kunnan maille. Nämä kolmisenkymmentä torpparia saivat myöhemmin maanmittaushallituksen lainapäätöksellä lunastaa tilukset omikseen. Heidän jälkipolvensa asuttavat vielä tänään Kalliojärven kylää. Aaprami asettui asumaan pieneen mökkiin Palohuhtamaalla ja otti nimekseen Palohuhta. Aapramilla ja hänen vaimollaan Liisa Kreetta Antintytär os. Kukkolalla (1821-1905) oli kolme poikaa ja tytär. Pojat Antti (1856), Aaprami (1861) ja Elias (18639 jäivät Kalliojärvelle ja tytär Maria Liisa (1859) meni naimisiin Vimpeliin.

Kolmas Matin pojista Matti (1827) osti forsbackalaisilta Huhtasaaren torpan ja otti sukunimeksi Huhtasaaren. Matilla oli neljä tytärtä. Heistä nuorin Tilta (1879-1926) meni naimisiin kaustislasen Leanteri Hannunpoika Salon (1869-1952) kanssa. Heistä tuli Huhtasaaren isäntäpari.

Vanhimmasta tyttärestä Marianasta (1834-1917) tuli Lieskan Erkin (1829-97) emäntä ja he asettuivat asumaan Kalliojärvelle. Riitta Matintytär (1839-1918) meni naimisiin Alavetelin Apalahteen ja nuorin pojista Heikki (1846-1913) nai lappajärveläisen Liisa Eliaantytär Pykärin (1841-1912). Heidän kahdesta tyttärestään Maria Liisa (1875-1965) muutti Isoonkyröön ja Alina (1877-1940) jäi asumaan Kalliojärvelle yhdessä miehensä Antti Löijan (1872-1909) kanssa. Pojista kuudes, Aleksanteri (1842-55) kuoli kolmetoistavuotiaana Plummilla.

Joonas Göös, Nuottaniemen sotilastorpan viimeinen asukas

Plummin Matin pojista Joonas (1834-1902) ja vaimonsa, Pirkkutaisen suutarin tytär Maria Kreetta Aapramintytär Aho (1843-1921) olivat Nuottaniemen sotilastorpan viimeiset asukkaat. Torpasta on edelleen jäljellä Sirkkalammen takana Göösinkankaalla rakennusten kivijalat ja kaivon paikka. Göösit muuttivat Nuottaniemestä ensin Alaspäähän "Joonhan Emelian" mökkiin ja sieltä Hannilaan. Emilia (1885-1966) oli Maria Kreetan ja Joonaan lapsista nuorin. Emilia tunnettiin Räyringissä postinjakajana, joka toi kyläläisille postin vielä 60-luvulla.

Joonhan ja Maria Kreetan kymmenestä lapsesta seitsemän eli aikuisikään saakka, heistä viisi muutti ja jäi Amerikkaan. Vain Emilia ja Perhoon muuttanut Nestori (1876-1946) asettuivat Suomeen. Nestorikin kävi kahteen otteeseen Amerikassa. Vain Nestorin jälkeläiset ovat säilyttäneet alkuperäisen Göösin sukunimen.

Vanhin poijista Matti Leanteri* (1866-1922) muutti Amerikkaan vuonna 1890. Leanteri meni naimisiin Maria Josefina* Juhontytär Alperin (1871-1948) kanssa ja heille syntyi Michiganin Bessemerissä neljä lasta Senja, Juho, Matti ja Väinö. Heidän elämänvaiheistaan ei ole enempää tietoa.

Juho Heikki* (1868-1902) lähti myös Amerikkaan vuosisadan lopulla, meni siellä naimisiin Riitta Matilda* Heikintytär Kainun (1869-1951) kanssa. Tiltalla ja Heikillä oli Wisconsinin Iron Beltissä maatila, ja Heikki kävi töissä kaivoksella. Kaivos koituikin hänen kohtalokseen, sillä hän menehtyi kaivosonnettomuudessa 30. huhtikuuta 1902. Tilta jäi maatilalle kahdestaan silloin seitsemänvuotiaan poikansa Heikki Viljamin myöh. Valtamäki (1895-1967) kanssa. Perheen muut lapset Amanda Sylvia (1894), Antti Valfrid (1896), Emma Maria (1898) ja Rauha Matilda(1901-02) kuolivat pieninä. Tilta ehti olla leskenä hieman toista vuotta, kunnes vierelle löytyi ullavalaissyntyinen Juho Jaakko "Jäkki" Eliaanpoika Törbacka myöh. Tuunila (1882-1955).

Vuonna 1908 Tilta ja Jaakko Törbacka päättivät myydä tilansa Iron Beltissä ja palata Suomeen. Mukaan tulivat lapset Niilo Johannes myöh. Tuunila (1904-68) ja Rauha Marjaana (1906-41) sekä Tiltan poika Heikki. Uusi asuinpaikka löytyi Vetelin Kainusta Suojalan vierestä. Vetelissä perheeseen syntyi Ahti Elmeri* myöh. Tuunila (1915-1944). Elmeri kaatui heinäkuussa 1944 Salmin Tulemajoella.

Törbackasta Valtamäeksi

Kun kerroin tätä tarinaa Göösin sukua tutkineelle Marjatta Pulkkiselle, hän ihmetteli, miten on mahdollista, että Göösin Joonaalla on jälkeläisia Suomessa. Poikienhan piti kaikkien jäädä Amerikkaan. Minullekin selvisi asia vasta aikuisena, kun sukuani ryhdyin tutkimaan. Myös se selvisi, että Tuunilan Niilo ja tutani Valtamäen vanha Heikki olivat velipuolia.

Veljesten Niilon ja Heikin eri sukunimet selittyvät sillä, että 30-luvulla, kun sukunimiä suomennettiin, veljeksillä on meneillään perintökiista. Tutani Heikki halusi suomentaa Törbackan Valtamäeksi ja Jaakon "Jäkin" lapset Niilo, Rauha ja Elmeri Tuunilaksi. Sisaruksista vain Heikki siis kuului Göösin Juhon jälkeläisiin.

Heikki rakensi oman talon Puukorpeen ja meni naimisiin soinilaisen Helmi Josefina Niemen (1895-1980) kanssa. Heille syntyi kaikkiaan kahdeksan lasta. Pojista vanhin Heikki Edvin (1921-21) kuoli kahdeksan kuukauden ikäisenä. Vanhin tytöistä Helena Kaarina (1919-97) meni naimisiin Halsualle Kaarlo Ilmari Lahden (1920-75) kanssa. He saivat neljä tytärtä Maria-Liisan myöh. Kauppinen (1940), Ritva-Leenan myöh. Karvonen (1942), Sirkka Irmelin* myöh. Haapala (1944) ja Maija Kristiinan myöh. Korkeaniemi (1958). Kaikki tytöt ovat jääneet Halsualle.

Helvi Josefiina (1922-2003) löysi aviopuolison Teuvalta Johannes "Jukka" Kiilin (1925-79). Perhe asui Kokkolassa ja heille syntyi kolme lasta, kaksoset Jouko ja Juhani (1949) ja tytär Arja myöh. Leskinen (1947). Helvin nuorempi sisar  Hanna Maija (1933-2015) meni naimisiin Jukan veljen Vilho Kiilin (1930-76) kanssa. Myös Hannan perhe, johon kuuluivat lapset Maarit myöh. Vesanen (1953) ja Martti (1955) asui Kokkolassa. 

Vanhin pojista Heikki Matti (1924-2015) jäi asumaan Puukorpeen ja rakensi vuonna 1955 talon Peltolantielle kotitalonsa viereen. Heikki löysi aviopuolison Puuroselta, Eila Annikki Lepistön (1929-2001). Heille syntyi yhdeksän lasta, joista yksi Eija Marianne (1956-57) kuoli alle vuoden ikäisenä. Muut Eilan ja Heikin lapset ovat vanhimmasta nuorimpaan; Erkki Johannes (1950), Esko Matias (1951), Juha Elmeri (1953), Vesa Antero (1959), Hanna Maria (1961), Päivi Sinikka myöh. Hotakainen (1964), Kari Heikki (1969) ja Eija Katriina myöh. Metsä-Ketelä (1971)

Hannu Ilmari (1931-99) oli poikamies ja asui kotona Puukorvessa. Hannes Antero (1934-2011) löysi vaimon Kaustisen Järvelästä Aune Marjatta Järvelän (1937). Myös Hannes asui lapsuudenkodissaan. Aune ja Hannes saivat kaksi lasta Seija Maaritin myöh. Keskitalo (1959) ja Markku Anteron (1960).

Göösin sukunimi säilyy Perhossa

Joonas Göösin nuorin poika Antti Nestori* (1876-1946) oli menevä mies. Hän teki kahteen otteseen Amerikan reissun, mutta palasi kotimaahan ja asettui lopulta asumaan perheensä kanssa Perhon Haukkaan. Nestorin vaimo oli Perhosta Anna Kustaava* Antintytär Pohjoissalo (1876-1939). Heille siunaantui yhteensä 13 lasta, seitsemän poikaa ja kuusi tyttöä. Nestorin jälkeläiset ovat ainoina Göösin sotilaan jälkeläisinä säilyttäneet Göösin nimen.

Vanhin Nestorin lapsista Maria Sylvia* myöh. Pöyhönen (1899-1952) oli mukana molemmilla Amerikan reissuilla. Ensimmäisen kerran vain parin kuukauden ikäisenä. Sylvi meni naimisiin räyrinkiläisen Väinö Vihtori Pöyhösen (1896-19729 kanssa ja he saivat yhdeksän lasta. Vanhin Pentti Vihtori (1921-23) kuoli lapsena, samoin Martta Orvokki (192-29). Elsa Maria (1923-62) avioitui Matti Leppävuoren (1920-74) kanssa, Esko Johannes (1925-2013) toimi tiemestarina Pihtiputaalla, Tauno Olavi (1926) muutti Vihtiin, Juho Erkki "Jussi" (1930-89) Ylivieskaan, Paavo Ilmari (1932-2006) jäi asumaan kotitaloa Räyringissä ja Vappu Lilja myöh. Haapakangas (1934-84) muutti Kaustiselle.

Vilpas Leanteri (1903-1977) asui Haukassa ja oli naimisissa Raakel Patovistin (1910-2004). Heillä on kaksi lasta Tuula (1943) ja Varpu (1946). Viljo Antero (1904-38) muutti Kanadaan, Vieno Emilia (1906-23), Väinö Lambert (1909-35), Vilma Elida (1909-20) ja Yrjö Vilbert (1913-35) kuolivat nuorina. Veikko Bernhard (1912-65) jäi Haukkaan, meni naimisiin Hilja Inkeri* Kukkolan (1927) kanssa ja he saivat kuusi lasta Anna-Liisan (1946), Vesan (1947), Paulan (1949), Seijan (1952), Onnin (1953) ja Hilkan (1956).

Viivi Siviä (1915-86) nai Lauri Riihimäen (1913-72) Oksakoskelta. Heidän lapsiaan ovat Olli (1938), Onni (1939), Anna-Maria (1941), Eero (1945), Aino (1949) ja Jaakko (1953). Anna Lilja* Wellamo (1917-90) löysi puolisokseen Eino Waldemar Riutan (1914-2006) Kokkonevalta. Viivin ja Einon jälkeläisiä ovat Kaisa (1940), Anna-Liisa (1941), Pentti (1944), Lauri (1945), Paavo (1947), Tuula (1950) ja Sinikka (1952). 

Onni Viljami Untamo Göös (1919-41) kaatui jatkosodassa saamiinsa vammoihin 28. Kenttäsairaalassa. Nestorin pojista nuorin Lauri Valfrid (1921-74) viljeli maata Haukkapurolla j oli naimisissa kaustislaisen Raakel Johanna Varilan (1920-2011) kanssa. Raakelin ja Laurin perheeseen kuului seitsemän poikaa ja tytär. Yksi pojista Seppo Kalervo (1947-48) kuoli lapsena.  Sakari Johannes (1945) on naimisisssa vimpeliläisen Liisa Kivisen (1945) kanssa. Risto Nestori (1948) teki elämäntyönsä opettajana Kirkonkylän koululla ja on naimisissa Irene Erkkilän (1948) kanssa. Heillä on 14 lasta. Leo Samuli* (1949) on maanviljelijä ja yrittäjä. Heillä on vaimonsa Raija Salmelan (1951) kanssa yhdeksän lasta. Juhani Kalevi (1950) toimii yrittäjänä Kokkolassa. Vaimonsa Olga Sivulan (1951) kanssa heillä on kymmenen lasta. Markku Elias (1952) on toiminut matematiikan lehtorina Perhossa. Markulla ja vaimollaan Aino Hautamäellä (1953) on 12 jälkeläistä.

Lauri Göösin ainoa tytär Hanna Maria (1954) on naimisissa Jussi Uolevi Salmelan (1952) kanssa ja heidän perheeseen kuuluu 13 lasta. Nuorin Laurin pojista Hannu Olavi (1963) asuu Kokkolassa vaimonsa Ritvan kanssa.

Tässä vain pintaraapaisu Göösin sotilaan Juho Puttosen laajasta jälkeläisjoukosta seitsemässä suoraan alenevassa miessukupolvessa. Olemme yhdessä Perhon Göösien kanssa perustamassa Göösin sukuseuraa ja sitä kautta sukukirjaa Juho Göösin jälkipolvista. Ensimmäinen kokoontuminen on Räyringissä lauantaina 29. lokakuuta klo 12.00. Toivomme sinne isoa joukkoa Göösin sotilaan jälkeläisiä käynnistämään toimintaa.

Erkki Valtamäki
Göösin sotilaan pojanpojanpojanpojanpojanpoika

 

 

 

Kommentoi artikkelia

Email ei tule näkyville!


*