Nyt on torstai 19.10.2017 |
Uutiset:
Blogi: 24.12.2014

En ole jouluihminen. Minulle joulu on jotenkin ahdistava juhla kaupallisuuksineen ja kaikenmaailman hömpötyksineen. Silti jouluaatossa on jotakin taikaa. onni jouluna (Large)Pukin odotus, lahjojen avaaminen ja kinkun syönti ovat asioita, jotka edelleen sykähdyttävät. Kodissamme ei ole enää vuosikausiin pukkia näkynyt, mutta lahjoja availlaan ja kinkusta kaikkine lisämausteineen nautitaan.

Joulu on tietenkin perheen yhteinen juhla. Maailmalle levinneet linnut kokoontuvat yhteiseen kotipesään. Se on joulussa parasta. Niin tänäänkin. Lapset kokoontuivat, huomenna Helsingistä kotiin ehtivää Aleksia lukuunottamatta, yhteisen jouluaterian ääreen.

Tuula-äiti oli taikonut upean joulupöydän, mistä ei puuttunut mitään. Oli kinkkua, oli erilaisia laatikoita, oli kalkkunaa, oli lohta, oli salaatteja, oli leikkeleitä ja juomaksi molemman värisiä viinejä ja maitoa. Jälkiruokana kahvia, joulutortun ja pipareiden kera sekä makeaa rahkaa. Tavan mukaan tuli taas ahmittua silmillä ja olo oli sen mukainen. Lyhyt kävelylenkki Onnin kanssa Hallilanvuorella helpotti oloa kummasti.

Lahjoja annettiin ja auottiin. Ensimmäisenä ehti koiramme Onni, joka antaumuksella repi lahjapaperit pieneksi silpuksi ja sai käpäliinsä uuden pehmolelun sekä maukkaan luun. Mitään suurta ei sopimuksemme mukaan hankittu, vaan lahjat koostuivat pienistä asioista. Itse sain syksyllä aloittamaamme kuntosali- ja uimahallireissuja varten kantokassin ja lahjakortin teatteriin. Olin tyytyväinen.

Jouluaatto oli juuri sellainen kuin jouluaaton tuleekin olla.

Kommentoi artikkelia

Email ei tule näkyville!


*