Nyt on lauantai 16.12.2017 |
Uutiset:
Blogi 1.1.2015

Viime yönä maailmalla ammuttiin taivaalle miljoonien eurojen arvosta turhuutta. Ei olla maailmalla köyhiä eikä kipeitä. Australian Sydneyssä muutaman dubai 2015minuutin rieha maksoi yli viisi miljoonaa euroa ja Arabiemiirien Dubaissa saman verran. Suomessakin pommeihin ja raketteihin uhrattiin satoja tuhansia euroja. Tämä ihmisten turhamaisuus tuli monelle vielä kalliimmaksi. Silmävammoja sattui aikaisempien vuosien malliin. Helsingin yliopistollisen keskussairaalan silmäklinikalla hoidettiin kuutta silmävamman saanutta potilasta. Oulussa kolmea ja Kuopiossa yhtä silmäpotilasta. Useimpien vammat olivat vakavia.

Kirjoitin vuodenvaihteessa 2009-10 blogiini tällaisen kuvauksen.

"Kello on iltakahdeksan vuoden 2009 viimeisenä päivänä. Hiihtelen Joupiskan viiden kilometrin lenkkiä hiljalleen ja korvissa soi talvisodasta muistuttava tykin jyske. Voin kuvitella, miltä joukkueen lähettiupseerista tuntui uudenvuoden aattona 1939, hänen hiihtäessään komentopaikkojen välillä hyökkäyskäsky taskussa. Silloin itärajalla paukkui tykkien lisäksi lähes 40 asteen pakkanen. Joupiskalla pakkasta on vain 14 astetta ja paukekin on näennäistä, silti raivostuttavaa.

 

Vain muutama tunti aikaisemmin uutiset ovat kertoneet Espoon Sellon kauppakeskuksen murhenäytelmästä. Kosovon albaani on ampunut viisi ihmistä ja itsensä. Täysin syyttömiä Prisman työntekijöitä. Kun hiihtelen upeassa suomalaisessa talvimaisemassa rauhallisesti luonnosta nauttien, tunnen inhoa pommittajia kohtaan. Tunnen inhoa kaikkia niitä kohtaan, jotka tällaisella hetkellä ampumalla juhlivat Espoon tragediaa. Eivät he varmaan näin ajattele, mutta minulla on oikeus niin ajatella.

 

Joupiskan hiihtoladulla ei ole tungosta. Yhtäkään hiihtäjää en reitillä tapaa. Minunlaisia hulluja ei ole muita. Hiihto tuntuu paljon eilistä helpommalta, kiitos rauhallisen alkuvauhdin. Nautin menosta jopa ensimmäiset kolme kilometriä. Neljännen jälkeen pisimmän onni jouluna (Large)nousun päällä on pakko pysähtyä ja kerätä voimia viimeiseen kilometriin. Pommitus käy yhä rajummaksi ja tuntuu, että koko Katajalaakso ja Kultavuorikin ovat taistelutantereena.

 

Kotona Onni makaa emäntänsä kainalossa ja pelkää. Ei kuitenkaan viimevuotiseen malliin, sillä tuli on Mittakepintiellä tauonnut. Edes Hallilanvuorelta ei laukauksia kuulu. Onkohan paksu lumipeite hillinnyt vuorelle nousua.

Nyt ei aivan samanlaista tunnelmaa ollut. Keskustelu pommitusten järjettömyydestä on juhlintaa hillinnyt. Silti edelleen tykkien jyminä itseäni ärsyttää ja Onni-koiraa pelottaa.

 

Hyvää alkanutta vuotta kaikelle kansalle!

Kommentoi artikkelia

Email ei tule näkyville!


*